Grey fountain

En ole hirveästi joutanut tänne suunnalle kirjoittelemaan viimeaikoina. Syy siihen on täysin henkilökohtainen. Tai siis syitä on moniakin.

 

Olen siirtynyt takaisin päivätyöhön entiseen työpaikkaani metallipajaan.

 

Omat voimavarani eivät vain riitä siihen, enkä yksinkertaisesti jaksa/halua loppuelämääni tehdä töitä 24/7 kotona ja kynsistudiolla. Haluan myös elää, olla kavereiden kanssa, viettää rentoa elämää kotona, perustaa perheen ja lomailla ilman, että se näkyy rahakukkarossa merkittävästi. Vaikka työt kynsistudiolla rajoittuisikin klo 8-16, niin ne alkavat ennen 8 kotona ja jatkuvat klo 16 jälkeen kotona.

 

Ei tämä työnmäärä tullut minulle mitenkään yllätyksenä, tiesin kyllä että yrittäjyys vaati enemmän. Mutta halusin kokeilla, olenko valmis siihen. En ollut. Mutta jos en olisi kokeillut, olisi se kaduttanut minua varmasti koko loppuelämäni ajan.

 

Meidän avoliitto kärsii siitä kun minulla on kokoajan kamala stressi, koirat tarvitsevat enemmän huomiota, enkä ehdi nähdä ystäviä ja itsekin olen alakuloinen ja aivan maassa. En ole ehtinyt olla juurikaan edes kotona (ilman että päivittelen kotisivuja, teen kirjanpitoa, maksan laskuja, vastailen sähköposteihin tms), saati sitten muualla. Oma terveys oli myös stressin takia melkoisen vaakalaudalla. Onneksi kaikki on kuitenkin nyt hyvin :-)

 

Yksin ei aika (lue:jaksaminen) riitä pyörittämään studiota täydellä teholla. Siellä pitäisi oikeasti olla 24/7 tekemässä hommia, että se oikeasti kannattaisi. Mutta yksin siihen ei pysty eikä ehdi, sillä vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Olisin tarvinnut lisätyövoimaa, mutta sitä en vielä pystynyt enkä edes halunnut ottaa, sillä kulut olisivat kasvaneet aivan ylettömiksi.

 

Ja ehkä suurin kompastuskivi oli se, että minulle tuli täytenä yllätyksenä miten nuoriin yritäjiin suhtaudutaan nykyään. Luulisi, että ihmiset arvostaisivat sitä, että on uskaltanut lähteä yrittäjäksi ja palveluista ollaan kiitollisia, mutta p****n v***t! Eteenkin vähän vanhemmat naiset katsovat usein pitkin nenän vartta ja arvostelevat, eivätkä arvosta sitä palvelua ja ammattitaitoa mitä heille tarjotaan. Aina on jotain valittamista, vaikka sitten tyhjästä. Kyllä he kouluttamattomina tietävät paremmin miten kynsiä tehdään ja miksi ripset eivät kestä, koska ovat vanhempia ja kokeneempia elämässä kuin minä, nuori ja koulutettu ammattilainen.

 

Miksi se, että minä olen nuori, antaa vanhemmille naisille oikeuden arvostella minua ja minun ammattitaitoani, josta he eivät tiedä mitään? Miten he voivat väittää minun olevan huonompi tai osaamattomampi vain, koska minä olen nuori?

 

Joidenkin ihmisten kiittämättömyys ja arvostuksen puute ajoi minut ehkä vahvimmin tähän ratkaisuun. Mutta en myöskään halua olla naimisissa työni kanssa vaan elää muutakin elämää, ja on ihan mukavaa kun tilipäivänä hymyilyttää, ja rahaa jää laskujen jälkeen vähän muuhunkin! :-)

 

Mutta en ole lopettamassa yritystäni kuitenkaan kokonaan.  Jatkan kynsistudion hommia päivätyön ohessa iltapäivisin ja viikonloppuisin kotonani. Kulutkin pienenevät mukavasti samalla.. Ja mikä parasta, saan valita ihan itse omat asiakkaani ;-)

 

Näillä mennään!

 

 

 

Tällaiset kynnet tein itselleni kun palasin uuteen entiseen työpaikkaani. Siinä on häivähdys mustan raudan väriä, mutta samalla myös ihanan minisuihkulähteeni ;-)

 

Mitäs pidätte? ;-)