Olen Suvi, olen herkkuaddikti !

Väkisinkin on viimeaikoina ollut mielessä eri vaihtoehtoja valmennuksista ja ruokavalioista. Vaikka itsellä onkin hyvin tiedossa perusteet terveelliselle ruokavaliolle, -rytmille ja liikunnalle, niin ongelmia tuottaa aina itse toteutus, ja siihen usein tarvitsen apua valmentajalta.

  

Kuvat: tikis.fi

Aina kun jostain innostun, alan noudattamaan ruokavaliota ja ohjeita lähes 110% ja minulle jopa hymistään, miten tunnollisen uskollinen ruokavaliolleni olen. Alku sokeririippuvuudesta pääsemisen jälkeen on aina helppo.. mutta alkuinnostuksen jälkeen tulee aina taantuma ja motivaatiota täytyy etsiä jostakin. Tässä vaiheessa yleensä saatan alkaa vähän repsuilemaan ja lipsumaan.. Saatan treenata vasta huomenna, vaikka pitäisi tänään.. Saatan ottaa kylässä yhden pullan tai keksin.. ja sen jälkeen ruokavalio on tuhoon tuomittu. Syön illalla kotonakin "ihan vain yhden keksin.. otinhan sellaisen päivälläkin". Ja siitä alkaa taas laihduttamisen ja herkuttelun kierre. ARGH!

Olen Suvi, olen herkkuaddikti.

Moni ruokavalio ja laihdutusyritys on minulla kaatunut siihen, että on ollut juhlat, käynti kylässä tai jokin muu syy siihen, että "syön kakkupalan/karkin tms ihan vain tämän yhden kerran".. Se ei jää siihen. Miksi se ei jää? Siihen en tiedä syytä.. Mutta se tuntuu kuin olisi alkoholisti, joka on pitkään kuivilla ja kun kerran pääsee viinan makuun, niin se on menoa taas! En ole, enkä ole ollut alkoholisti tai riippuvainen mihinkään muuhun, mutta voisin olettaa että se tuntuu samalta. Herkut on minun heikkouteni. Kunpa vaan osaisi joka kerta sanoa "EI" karkkihyllyllä notkuville karkkipusseille, kylässä  ja juhlissa notkuville herkkupöydille ja nälkäisenä tuleville mieliteoille. Tätä on vielä harjoiteltava pitkään.

Ostin Fitfarmin Superdieetti Simplen (laihdu ilman liikuntaa) tuossa kevättalvella ja sain sillä 6kg pois ja hyvän boostin laihdutukselle. Sitten tuli dieetin cheatmeal, joka venyi cheatdayn kautta cheatweekendiksi. :D Ja sitten tais olla jo cheatweek. Huoh, että sellasta. Mitenkän tämmösessäkin osaisi pitää pään kylmänä ja homma jatkuis heti cheatmealin jälkeen samalla draivilla kuin aikaisemmin? Apua! Mulla on ollut ihan sama ongelma jo monta vuotta. Kerran kun erehtyy syömään ohi ruokavalion, sillä samalla sekunnilla homma lähtee holtittomaan hätälaskuun keskelle autiomaata ja rysähtää heti ekaan näkyvissä olevaan palmuun! 

Ja kuten arvaten, kaikki 6kg ja pari extraa tuli takaisin. Nyt en voi kun ihmetellä, miten oon aiemmin onnistunut laihduttamaan ja saamaan sellasen kropan, johon salaa olin jo melkoisen tyytyväinen..

Kuva: tikis.fi

Otin uuden superdieetin testiin 4vkoa sitten. Olihan se vähän erilainen kuin entinen, jonka mukaan menin joskus aikaa ennen vauvaa, raskautta ja personal traineria. Tuolla ne ohjeet on koneella nyt vko 4 menossa, mutta taisin pari päivää syödä sen mukaan, kunnes tuli M:n yksvee juhlat ja piti alkaa leipoa. Olisikohan ollut viisasta vaan tilata kakut ja herkut valmiina? Olla maistamatta ollenkaan ja syödä itse ruokavalion mukaan muilta piilossa, että välttyy arvostelevilta katseilta? Varmaan olisi. :D 

Pitäisiköhän NYT lopettaa tämä itsesäälissä kieriskely, jossittellu ja tilanteesta masentuminen, ja alkaa tehdä asialle oikeesti jotakin.. eikä vaan puhua, että PITÄISI... Jep. Laitoin just äsken mun entiselle pt:lle viestiä, että nyt on hätä, paniikki! Oottelen viestiä takaisin ja katsotaan saadaanko tehtyä mulle jotain.. vai oonko jo ihan menetetty tapaus. Jännittää. Pelottaa. Voiko perääntyä? EI. Nyt loppu tekosyyt. ;D Kuinkakohan pitkäks aikaa..?  en suinkaan ole yhtään skeptinen itseäni kohtaan..:D

Palataan asiaan. Toivottavasti pian!

Long time no see

On vähän kirjoittaminen jäänyt, mutta jos tuota taas palauttelisi tätäkin pikkuhiljaa maan kamaralle :)

Elämä on ollut ajoittain aika hektistä.. Tuo juuri yksvee täyttänyt pieni ja ihana taapero on pitänyt mamman kiireisenä. Ei sillä, että vauhti olisi yhtään hiljentynyt kun jalat sai alleen.. mutta voisi alkaa taas etsiä välistä aikaa myös itselleen, joten miksi ei sitten blogin parissa. :)

Toukokuussa vieteltiin M:n yksvee synttäreitä :) Juhlat sujui hienosti ja sankari jaksoi leikkiä ja temuta koko päivän. Illalla sammuikin sitten kyllä kun saunalyhty. Tarjottavat oli hyviä, vaikka itse sanonkin ;) ja riitti kaikille - jäi jopa vähän yli. Vieraita kävi n. 30.. sisältäen mummit ja ukit, kummit ja tädit, sekä muut lähimmät sukulaiset :)

Tarjottavina oli suklaariisimuro-herkkuja, suklaamuffineja, mansikkatäytekakku, smoothiekakku, hedelmävartaita, piirakat ja munavoi, broileri-pastasalaatti, savuporo rieskarullia ja savulohi rieskarullia. Sekä keksejä ja maissinaksuja.

Kakusta aina on itsellä hirveä stressi, joten sen tilasin valmiina koristeineen. Ja piirakat on valmiita pakastealtaasta. Muut tehty itse :)

Ja mitäs projektille kuuluu? 

No, vaihtelevaa. En oo ottanut mitään sen suurempaa stressiä painon putoomisesta, koska tuntuu ettei se nyt putoa tuosta yhtään mihinkään. En oo joka päivä käynyt vaa'alla, enkä oikeastaan edes nyt tiedä missä mennään :D Enkä ihan näin juhannuksen jälkeisenä maanantaina uskalla edes vielä käydä :D

6kg lähtee välillä kun jaksaa puputtaa salaattia ja broileria, mutta kun ottaa kylkeen aamupuuron ja jotain hiilaria, nousee taas samoihin lukemiin. Isäntä on heinäkuussa lomalla ja mulla on mahdollisuus irtautua, joten käyn tsekkauttaa kilpirauhasarvot. Onhan nuita oireitakin kyllä vähän ollut..

Välillä on kyllä herkuteltukin.. mutta suurimman osan aikaa syödään terveellisesti ilman keittiövaakaa. Mutta pitäisi se taas tuolta kaivaa esille kun löytyisi kunnon motivaatiobuusti. :)

Hankittiin pihalle erilaisia kesäpelejä ja - aktiviteetteja.. ja kotoa löytyy nyt pieni kotisali. Poika kun menee nukkumaan illalla, vetäydytään isännän kanssa kotisalille treenaamaan! Ja pihapelit on kivoja myös pojan kanssa, vaikka enemmälti hän vielä hengaa mukana ja möyrii nurmikolla :D Vieläkään ei oo oikein mahdollista ajella eestakasin isännän työpäivän jälkeen salille.. niin en ottanut salikorttia vielä takaisin käyttöön. Mutta viimeistään kun palaan töihin! Lupaan. ;)

Oon suunnitellut alustavasti olevani kotona sinne asti kun M on kolme, mutta saa nyt nähdä.. On niin paljon mietittäviä ja suunniteltavia asioita, että syksyllä katotaan asiaa uudestaan. Alkuun oli tarkoitus palata elokuussa sorvin ääreen.. mutta haluttaisiin poika pieneen päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle, enkä tällähetkellä tiedä onko se syksyllä mahdollista. Kivahan täällä kotona on pojan kanssa olla, ei siinä mitään. Meillä vaan ei ole M:n kanssa päivisin autoa käytössä kun isimies on Audilla töissä, ja joka paikkaan on niin pitkä matka.. :D Ei päivisin paljon kyläillä tai tehdä kauppareissuja.

Onneksi täällä lähellä on pari kk vanhempi M:n serkkutyttö, joka on myös oma kummityttöni! <3 Leikkiivät paljon joka viikko useampana päivänä, joskus jopa päivittäin. Ne on kyllä sellanen parivaljakko, ettäh <3 Saa M:kin ikäistään seuraa ja on leikkikaveri :)

Itellä oli synttärit tuossa alkukuusta ja sain muutaman lahjakortin. Äidin antamassa lahjakortissa oli myös kyyti shoppailupaikkaan ja M:n katsominen sen aikaa, että saan shoppailla itselleni vähän vaatteita. Tulee kyllä tarpeeseen!  :)

Ei meinaa vaatekaapista löytyä mitään istuvia vaatteita.. onhan tuota elopainoa vielä se 20kg (ja enemmänkin) liikaa mikä raskaudesta jäi. Olisin kyllä tyytyväinen, kun pääsisin takaisin niihin mittoihin, joissa olin ennen raskautta. En tällä hetkellä oikeestaan niinkään inhoa itseäni, niinkun aikaisemmin kun viimeksi painoin saman verran.. Olen ihan sovussa sen kanssa, että raskaana tuli syötyä mitä mieli teki, enkä heti raskauden jälkeenkään kovin terveellisesti syönyt. Liikkuminen jäi raskausaikana iskiaksen takia.. ja raskauden jälkeen en päässyt enkä ehtinyt kuin vaunulenkeille. Mutta kyllä sitä vaan vieläkin kaipaa sitä omaa vartaloa, jossa silloin aikaisemmin viihtyi. Kyllä omatunto välillä soimaa, että kun olisi vaan yrittänyt edes syödä jotenkuten terveellisesti, eikä nyt olisi ihan näin paljon tarvinnut massaa kerätä.. Mutta minkäpä sille enää voi. Vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Joskus jos meinataan hankkia M:lle pikkusisarus tai sisaruksia, niin täytyy kyllä muistaa, ettei sitä ruokaa tartte kaksinkäsin kiskoa, vaikka raskaana olisikin. Nykyään ei omaa peilikuvaa oikeastaan edes tunnista omakseen. Mutta turha se on märehtiä, asialle pitää vain alkaa tekemään jotain.. ;)

It's a burger.. :D

Nykyään ottaa suunnattomasti päähän kun ei löydä vaatteita, mikään ei istu eikä tunnu hyvältä päällä. Kaikki kiristää, tai sitten isommat koot löpöttää ja näyttää teltoilta.. Aikaisemmin oli helppo, kun jopa Prismasta löytyi ohikävellessä kiva takki tai paita, ja mahtui päälle ja näytti hyvältä. Siihen haluaisin ja yritänkin nyt pyrkiä :)  Oon saanut painon pysymään nyt jonkun aikaa noin 5kg alempana, kuin mitä se on tässä nyt ollut pahimmillaan, ja siitä on tarkoitus alkaa vaan vähentämään. Täytyy vaan löytyä ne oikeat keinot itselle.. tai sitten viimeisenä oljenkortena otettava taas pt käyttöön. Nyt kotihoidontuella ollessa vaan ei hirveästi ole ylimääräistä laittaa itseensä. Mutta jospa sitä jotain kehiteltäisiin :)

Kuulemisiin!