Tekevälle sattuu

Tämä aamu alkoi ihanasti, oltiin koko perhe kotona ja hengailtiin rauhassa. Vauva heräsi 6 aikaan syömään ja nukuttiin vielä 9 asti. :) Vauva on alkanut nyt nukkumaan paljon pidempiä yöuniakin. Normaalisti arkena 21-07. :) Ihana kun saa itekin nukkua pidempään. :) Jaksaa ihan eritavalla! 

Isimiehellä on tänään synttärit ja siinä aamulla kokkailin hänelle aamupalaa. Tein raejuustosta ja rahkasta sekoituksen johon lisäsin vähän makeutusainetta. Kasasin hienoon lasiin kerroksittain sitä ja mustikkapilttä. Loput aamupalasta sheikkeriin sotkuksi :D Oli muuten hyvää. Näin tuon ohjeen joku aika sitten jossain, mutta nyt en kyllä kuollaksenikaan muista että missä.. 

Aamupalan jälkeen oli tarkoitus lähteä salille yhdessä, mutta mummulla oli selkä niin kipeä, että jätin sit itse menemättä että isi kuitenkin pääsee.. Käytiin Maunon kanssa mummulassa kylässä sillä aikaa :) Tuolla reissulla hurahtikin useampi tunti.. Kotiin tullessa aloin tekemään isimiehelle synttäri-illallista.. Olin ajatellut paistavani naudan sisäfileet ja tekeväni itse lohkopottuja ja salaattia. Puolet potuista ajattelin siivuttaa nicerdicerilla ohuiksi sipseiksi ja tehdä dipin maitorahkasta. No, ei menny ihan niinkuin strömsössä taas.. Ekan potun kohdalla tuli joku keskittymisen herpaantuminen ja siivutin samalla puolet oikean käden nimettömän sormenpäästä.... Kynnen tilalla on nyt monttu sormi on puolet ohuempi siltä kohtaa.. Vielä 8h tapahtuneesta sormi vuotaa niin paljon, ettei oikein mikään saa tyrehtymään tuota vuotoa. Pari tuntia vaihtelin tuppoa ja kylmäsin ja pidin koholla, mutta verta vaan suihkusi. Kotona oli tosi vähän sidetarvikkeita ja kello oli jo sen verran että apteekit oli kiinni.. Kävin sitten EA:ssa kun ei alkanut tyrehtymään, mutta turha reissu oli. Ei sille voinut mitään tehdä kun on niin iso pala pois, ettei voinut ommellakaan. Muutaman pienen lapun sain matkaan, mutta niistä tuli läpi jo heti kun kävelin EA:sta ulos... Hieno illallinen vaihtui nopeaksi hotkimiseksi ennen lähtöä, kun alkoi olla jo niin nälkä.. ;(

Tulin kotiin ja jatkoin hommia, mutta reenit jäi väliin tältä illalta ;( En uskaltanu alkaa enää tempomaan kun huimasi ja oli tosi huono olo. Olin suunnitellut kotitreenin valmiiksi, kunhan vauva menee nukkumaan. Täytyy ehkä odottaa että toi verenvuoto tyrehtyy ensin. :D 

Illalla Mauno meni kiltisti nukkumaan ja isimies lähti tuohon "navettaan" korjaamaan autoa. Takalasi oli hajonnut yks päivä työpäivän aikana ja jarrulevyjä ym kuluvia osia siinä myös vaihdettavana. Olin ajatellut, että olisi vietetty mukava loppuilta pitkästä aikaa ihan vaan olemalla, mutta tuo EA-reissu vähän sotki suunnitelmia ja kaikessa menikin sitten vähän pidempään. Isimies tuli navetasta vasta yhden aikaan yöllä. Ehkäpä joku toinen viikonloppu sitten :) 

Toivottavasti sun viikonloppu on mennyt kivemmissä merkeissä :) 

Myönnä virheesi

Tuon edellisen tekstin jälkeen jäin miettimään, että miksi se on niin vaikeaa aina myöntää epäonnistuneensa. Okei. Epäonnistuin, taas. Mutta voin oppia virheistäni ja olla tekemättä niitä uudelleen. Ehkä joskus jos ja kun tulen uudestaan raskaaksi, osaan hoitaa homman paremmin ja syödä terveellisemmin ja toivoa, että pystyn myös liikkumaan. Itseasiassa, on montakin asiaa, jonka tekisin seuraavalla kierroksella toisin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta ainahan siihen voi pyrkiä. Aina voi yrittää kovemmin ja olla parempi, oli kyse sitten mistä vain.

Ehkä joskus, kun vedetään jo tosiaan hampaat irvessä ja tuntuu ettei tässä hommassa ole enää mitään järkeä, ajattelee ettei halua epäonnistua ja sanoa sitä ääneen, se auttaa eteenpäin ja motivoi ihan viimeiseksi. Harvoin niin syvissä vesissä uidaan, mutta joskus niinkin käy. Pelko epäonnistumisesta. Yleensä se motivaationlähde on ja pitäisikin olla halu onnistua. Vaikka pääpainona onkin se oman itsensä terveys, olo ja oma kroppa, silti sitä jossain lohkossa miettii, että mitähän muut ajattelee. Mitä muut ajattelee jos epäonnistun? Ei ehkä kaikki, mutta minä joskus ajattelen.

Nyt on kuitenkin epäonnistuttu, se on sanottu ääneen ja aletaan ajattelemaan asioita positiivisemmin. Enemmän reenejä ja salilla vietettyä aikaa, :D Homma jatkuu ja lopetetaan nyt tämä rypeminen! ;)

Kello alkaa olla jo sen verran, että lihakset kaipaa lepoa ;) Painun nukkumaan. Unia. <3

Kootut selitykset

Imetys on loppunut ja on taas aika palata tiukkaan ruokavalioon ja treenien pariin. Ompa muuten ihana kirjoittaa taas pitkästä aikaa blogia! :) Vauva on alkanut nyt päivällä nukkumaan paremmin, joten toivotaan että tälle kirjoittamisellekin löytyisi aikaa jatkossa vähän paremmin! :) Tässä kuvia raskausajalta.

 Raskausaika tuli kerättyä takasin n. 15kg, eli ihan urakalla. Synnytyslaitokselle ei jäänyt kun vauvan paino, ja imetysaikana sekin tuli takaisin. :D En ymmärrä miten on mahdollista, kun jotkut sanoo että sairaalaan jäi 18kg. Ja imetys vie loputkin, ellei enemmän. Siis what? Mulla ei :D Imetyskään ei vienyt yhtään kiloa. Epäreilua :D Mutta kaikesta huolimatta oon kyllä niin onnellinen, että tuolla pinnasängyssä tuhisee maailman söpöin poika. Oon tosi ylpeä itsestäni siinä mielessä, että oon tuollaisen pienen rakkauden tänne maailmaan saattanut, ja että kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Kiloja tuli ja sillä selvä, nyt vaan alotetaan hommat, että päästään takasin kuntoon! :)

Ajatus oli, että olisin treenannut koko raskauden ajan niin pitkään kuin mahdollista.. Olisin halunnut olla sellanen "fitmama" :D No, niinhän minä kyllä oikeastaan teinkin (liikuin niin pitkään kuin mahdollista), mutta rv14 alkoi iskiaskivut olemaan niin pahat, että ei voinut oikein istua eikä kävellä, salitreeneistä puhumattakaan. Siihenhän se homma sitten tyssäsi. Välillä pystyi kävelemään max 100m postilaatikolle ja takaisin, mutta puolen kilometrin lenkki suuntaansa oli takaisin kävellessä ennemminkin matelua ja raahautumista. Minulla iski sähköiskuja oikeasta pakarasta kohti pohjetta ja varpaita, joskus saattoi lähteä koko jalka alta. Nukkuminen oli tuskaa, istuminen oli tuskaa. Mitenkäänpäin ei oikein ollut hyvä.

Kivut ajoi töistäkin sairaslomalle ja kotioloissa ei ollut sitten muuta tekemistä kun neulomista, tv:tä ja syömistä. Harmittaa suunnattomasti. Olin niin hyvässä kunnossa jo, voin fyysisesti ja psyykkisesti tosi hyvin.. Alkuun kävinkin treenaamassa, mutta sitten se vaan paukahti päälle. En tiedä johtuiko raskaudesta vai ihan sattumaa tuo iskiaskipu, sillä joskus ollut samaa aiemminkin.. Nyt se kesti paljon pidempään. 3kk olin sairaslomalla. Loppuraskautta kohden kivut lieveni ja pääsi taas onneksi lenkille, mutta salikortin laitoin kuivumaan hetkeksi. Töissä pystyin edelleen nostelemaan raskaitakin painoja ihan koko päivän entiseen malliin, mutta päivän päätteeksi kyllä tuntui jaloissa ja joka paikassa, että en sitten enää ajatellutkaan lähteä salille hillumaan. Levätäkin kun piti. Äitiysloman alkuun olin sitten töissä ja siinä huhtikuun lopussa jäin kotiin.Vauva syntyi toukokuun lopussa.

Vielä pari päivää ennen synnytystä kannettin miehen kanssa poneille vettä laitumelle farmarikävelynä ja tein muitakin hommia ihan surutta. Loppua kohden oli paljon helpompaa, mutta maha oli kyllä jo tosi iso ja liikkuminen oli taapertamista, kipuja ei ollut kun lantion liitoksissa :D

Nyt on taas salikortti hommattu ja homma voi jatkua. Terhin kanssa alkoi valmennus uudelleen nyt tässä syyskuun alussa, melkein samoista lukemista kuin mistä taannoin aloitettiin. Onnekseni kuitenkin on tainnut tulla taottua lihasta jonkun verran, sillä peilikuva ei ole lainkaan niin pahannäköinen kuin silloin, vaikka paino onkin lähes sama. Pahalta jokatapauksessa silti näyttää. Laitellaan kuvaa sitten vasta kun on vähän muutosta takasinpäin tapahtunut, niin ei keltään mee yöunet ;D Itse ehdin soveltaen pari viikkoa ruokavalion mukaan syödä, ja onnistuinkin pudottamaan jo pari kiloa. Nyt ollaan kuitenkin sen suhteen myös turvallisilla vesillä, että ei tarvitse itse miettiä. Noudattaa vaan ohjeita ja homma toimii! ;)

Ennen tuota itseäni niskasta kiinni ottamista tuossa elokuun aikana, olin vähän huono syömään. Saatoin huomata päivällä etten ollut ehtinyt syömään juurikaan mitään ja tankkasin sitten illalla kottikärryllisen. En yksinkertaisesti jaksanut edes tehdä mitään ruokaa. Söin leipää ja riisikakkuja.. Paljon siis hiilaria..  Herkkuja aika paljon (herkuttelu kuulemma auttaa maidonherumiseen.. :D Heh. ) Mahtuu varmaan yhden käden sormiin ne kerrat kun tuon 3kk aikana tein jotain oikeaa ruokaa. En vaan yksinkertaisesti ehtinyt enkä jaksanut..

Vauva on nyt 3,5kk ja eilen testattiin, miten äiti voi treenata vauvan kanssa kotona. Mauno nauroi äitille leikkimatolla samalla kun äiti ähersi tangon, kahvakuulan, käsipainojen ja jumppanauhan kanssa. Tosi kovan treenin saa kyllä kotioloissakin aikaiseksi, jos vaan haluaa! Molemmilla oli ainakin hauskaa :D Nyt on mammalla taka- ja etujalat niin kipeänä että hyvä kun vessaan kärsii kyykistyä. Perille siis meni! ;)

Meillä on vaan yksi auto ja isimies käy sillä töissä, joten päiväsaikaan meillä ei vauvan kanssa ole autoa käytettävissä. Hengaillaan siis kotona ja yritetään keksiä aktiviteettia. Yleensä vaunuillaan, tehdään kotihommat ja nyt sit taas treenaillaan ja tehdään foodpreppiä. Isimies aloitti Bull's All Outin, joten tehdään hänellekin ruuat valmiiksi. :) Isi käy salilla töiden jälkeen, mamma sillon kun pääsee isin töiden jälkeen, tai tekee kotitreenit vauvanhoidon ohessa. Joskus viikonloppuisin lauantaina me otetaan isimiehen kanssa sen verran omaa yhteistä aikaa n 2h, että päästään tekemään treenit yhdessä rauhassa :) Vauva on ollut nyt kaksi kertaa n 2h mummulla sen aikaa. Mukaan ei olla viitsitty vauvaa ottaa, että kaikilla säilyy treenirauha.. Nimittäin tuolla salilla jossa kydään, on kokoajan hirvittävä ruuhka. ;D

Tuossa yks ilta katselin TNT:stä entisiä mittoja, ja kyllä mä olen ollut pieni! Verrattuna siihen mitä mä olen nyt... Mutta jos mä olen pystynyt siihen kerran, niin pystyn kyllä toistekin, ja vielä huikeemmin! ;) Mukavaa treeniviikonloppua! Me koitetaan nyt kans taas lauantaina päästä salille yhdessä. <3