Tuon edellisen tekstin jälkeen jäin miettimään, että miksi se on niin vaikeaa aina myöntää epäonnistuneensa. Okei. Epäonnistuin, taas. Mutta voin oppia virheistäni ja olla tekemättä niitä uudelleen. Ehkä joskus jos ja kun tulen uudestaan raskaaksi, osaan hoitaa homman paremmin ja syödä terveellisemmin ja toivoa, että pystyn myös liikkumaan. Itseasiassa, on montakin asiaa, jonka tekisin seuraavalla kierroksella toisin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta ainahan siihen voi pyrkiä. Aina voi yrittää kovemmin ja olla parempi, oli kyse sitten mistä vain.
Ehkä joskus, kun vedetään jo tosiaan hampaat irvessä ja tuntuu ettei tässä hommassa ole enää mitään järkeä, ajattelee ettei halua epäonnistua ja sanoa sitä ääneen, se auttaa eteenpäin ja motivoi ihan viimeiseksi. Harvoin niin syvissä vesissä uidaan, mutta joskus niinkin käy. Pelko epäonnistumisesta. Yleensä se motivaationlähde on ja pitäisikin olla halu onnistua. Vaikka pääpainona onkin se oman itsensä terveys, olo ja oma kroppa, silti sitä jossain lohkossa miettii, että mitähän muut ajattelee. Mitä muut ajattelee jos epäonnistun? Ei ehkä kaikki, mutta minä joskus ajattelen.
Nyt on kuitenkin epäonnistuttu, se on sanottu ääneen ja aletaan ajattelemaan asioita positiivisemmin. Enemmän reenejä ja salilla vietettyä aikaa, :D Homma jatkuu ja lopetetaan nyt tämä rypeminen! ;)
Kello alkaa olla jo sen verran, että lihakset kaipaa lepoa ;) Painun nukkumaan. Unia. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti