Väsyttää

Aurinko paistaa ja luonto on täynnä valoa, Kevät tekee tulojaan ja kohta kevään ensimmäiset kukkaset nostavat päätään lumipeitteen alta. Ihmismielen pitäisi olla virkeä ja levännyt talviunien jälkeen, valmiina kevään tuomiin uusiin haasteisiin. Odottaa kesää hymyssä suin.. Silti.

Mua väsyttäää ! :D

En käsitä. Vauva nukkuu hyviä yöunia (no okei, hampaat välillä valvottaa) ja nukun minimissään 6h yössä. Mutta silti mua väsyttää. En oo enää virkeä niinkuin normaalisti keväällä. Normaali syksyn masennuskausi ei tullutkaan. Nytkö vasta sitten?

Meidän pieni poika kasvaa ja kehittyy. Hokee kokoajan "bababababa" "bambambambam" "mambambamm", pärisee ja pörisee. Oppi juuri istumaan ja menee jo lattialla mönkien hirveää vauhtia, Kohta lähtee kokonaan liikkeelle ja täytyykin varmaan suunnitella kaiken mahdollisen irtaimiston piilottamista :D Saa äidin kynttilät ja Pentikin porot siirtyä ylemmäs pienten käsien ulottumattomiin. Ihana katsoa pienen miehen leikkimistä ja aitoa iloa. Äitinä oleminen on kyllä maailman parasta. <3

Raskauden ja synnytyksen jälkeen mulla on alkanut näkö huonontua, Siis muukin kuin ulkonäkö :D En meinaa nähdä meidän 48'' enää tekstejä parin metrin päästä sohvalta. Kävin sitten ekaa kertaa elämässä optikolla. Ajattelin, että no jotkut lukulasit mä varmaan tarvitsisin ja selviäisin max satasella. No ei se ihan niin mennytkään. Silmissä oli vaikka mitä pielessä ja tarvii ilmeisesti vähän vaikka mitä laittaa niihin laseihin. Hupsista. Enpä osannut arvata. Nyt täytyy alkaa säästää siis silmälaseihin :D Vanhuus ei tule yksin, vai miten sitä sanotaan. Tosin, suurin näönhuonontumisen syy taitaa nykyään olla älypuhelimet ja muut laitteet. Puhelimen räpeltämisestä taitaa tämä johtua, mutta nykyään se on vaan niin vaikeaa olla ilman. Muutenhan sitä syrjäytyy ihan kokonaan. Kaikki "ulkomaailma" on nykyään siinä puhelimessa. Vaikka ei ehkä pitäisi. :D

Eilen oli ystävänpäivä. Paistoin M:lle lehtipihviä ja itse tehtyjä lohkoperunoita. Salaattia kylkiäiseksi ja taiteilin siihen vesimelonista sydämiä. Kahvin kanssa muutamat muffinit. Eipä meidän tiistai 14.2. juuri muuten mistään muusta tiistaista tai päivästä eronnut. Ollaan ystäviä toisillemme ihan jokainen päivä.

Onhan se vähän surullista, että siinä missä ennen tehtiin ystävälle kortti  ja ojennettiin sydäntikkari, niin nykyään kirjoitetaan facebookin seinälle yleisesti, "Hyvää ystävänpäivää". Maailma muuttuu - ja me siinä mukana. Itsellä ei enää ystäviä juurikaan ole, omaa syytä sekin kyllä, Mutta ne jotka on kaikesta huolimatta viereen jääneet, ovat sitäkin tärkeämpiä. Korvaamattomia.