Olen Suvi, olen herkkuaddikti !

Väkisinkin on viimeaikoina ollut mielessä eri vaihtoehtoja valmennuksista ja ruokavalioista. Vaikka itsellä onkin hyvin tiedossa perusteet terveelliselle ruokavaliolle, -rytmille ja liikunnalle, niin ongelmia tuottaa aina itse toteutus, ja siihen usein tarvitsen apua valmentajalta.

  

Kuvat: tikis.fi

Aina kun jostain innostun, alan noudattamaan ruokavaliota ja ohjeita lähes 110% ja minulle jopa hymistään, miten tunnollisen uskollinen ruokavaliolleni olen. Alku sokeririippuvuudesta pääsemisen jälkeen on aina helppo.. mutta alkuinnostuksen jälkeen tulee aina taantuma ja motivaatiota täytyy etsiä jostakin. Tässä vaiheessa yleensä saatan alkaa vähän repsuilemaan ja lipsumaan.. Saatan treenata vasta huomenna, vaikka pitäisi tänään.. Saatan ottaa kylässä yhden pullan tai keksin.. ja sen jälkeen ruokavalio on tuhoon tuomittu. Syön illalla kotonakin "ihan vain yhden keksin.. otinhan sellaisen päivälläkin". Ja siitä alkaa taas laihduttamisen ja herkuttelun kierre. ARGH!

Olen Suvi, olen herkkuaddikti.

Moni ruokavalio ja laihdutusyritys on minulla kaatunut siihen, että on ollut juhlat, käynti kylässä tai jokin muu syy siihen, että "syön kakkupalan/karkin tms ihan vain tämän yhden kerran".. Se ei jää siihen. Miksi se ei jää? Siihen en tiedä syytä.. Mutta se tuntuu kuin olisi alkoholisti, joka on pitkään kuivilla ja kun kerran pääsee viinan makuun, niin se on menoa taas! En ole, enkä ole ollut alkoholisti tai riippuvainen mihinkään muuhun, mutta voisin olettaa että se tuntuu samalta. Herkut on minun heikkouteni. Kunpa vaan osaisi joka kerta sanoa "EI" karkkihyllyllä notkuville karkkipusseille, kylässä  ja juhlissa notkuville herkkupöydille ja nälkäisenä tuleville mieliteoille. Tätä on vielä harjoiteltava pitkään.

Ostin Fitfarmin Superdieetti Simplen (laihdu ilman liikuntaa) tuossa kevättalvella ja sain sillä 6kg pois ja hyvän boostin laihdutukselle. Sitten tuli dieetin cheatmeal, joka venyi cheatdayn kautta cheatweekendiksi. :D Ja sitten tais olla jo cheatweek. Huoh, että sellasta. Mitenkän tämmösessäkin osaisi pitää pään kylmänä ja homma jatkuis heti cheatmealin jälkeen samalla draivilla kuin aikaisemmin? Apua! Mulla on ollut ihan sama ongelma jo monta vuotta. Kerran kun erehtyy syömään ohi ruokavalion, sillä samalla sekunnilla homma lähtee holtittomaan hätälaskuun keskelle autiomaata ja rysähtää heti ekaan näkyvissä olevaan palmuun! 

Ja kuten arvaten, kaikki 6kg ja pari extraa tuli takaisin. Nyt en voi kun ihmetellä, miten oon aiemmin onnistunut laihduttamaan ja saamaan sellasen kropan, johon salaa olin jo melkoisen tyytyväinen..

Kuva: tikis.fi

Otin uuden superdieetin testiin 4vkoa sitten. Olihan se vähän erilainen kuin entinen, jonka mukaan menin joskus aikaa ennen vauvaa, raskautta ja personal traineria. Tuolla ne ohjeet on koneella nyt vko 4 menossa, mutta taisin pari päivää syödä sen mukaan, kunnes tuli M:n yksvee juhlat ja piti alkaa leipoa. Olisikohan ollut viisasta vaan tilata kakut ja herkut valmiina? Olla maistamatta ollenkaan ja syödä itse ruokavalion mukaan muilta piilossa, että välttyy arvostelevilta katseilta? Varmaan olisi. :D 

Pitäisiköhän NYT lopettaa tämä itsesäälissä kieriskely, jossittellu ja tilanteesta masentuminen, ja alkaa tehdä asialle oikeesti jotakin.. eikä vaan puhua, että PITÄISI... Jep. Laitoin just äsken mun entiselle pt:lle viestiä, että nyt on hätä, paniikki! Oottelen viestiä takaisin ja katsotaan saadaanko tehtyä mulle jotain.. vai oonko jo ihan menetetty tapaus. Jännittää. Pelottaa. Voiko perääntyä? EI. Nyt loppu tekosyyt. ;D Kuinkakohan pitkäks aikaa..?  en suinkaan ole yhtään skeptinen itseäni kohtaan..:D

Palataan asiaan. Toivottavasti pian!

Long time no see

On vähän kirjoittaminen jäänyt, mutta jos tuota taas palauttelisi tätäkin pikkuhiljaa maan kamaralle :)

Elämä on ollut ajoittain aika hektistä.. Tuo juuri yksvee täyttänyt pieni ja ihana taapero on pitänyt mamman kiireisenä. Ei sillä, että vauhti olisi yhtään hiljentynyt kun jalat sai alleen.. mutta voisi alkaa taas etsiä välistä aikaa myös itselleen, joten miksi ei sitten blogin parissa. :)

Toukokuussa vieteltiin M:n yksvee synttäreitä :) Juhlat sujui hienosti ja sankari jaksoi leikkiä ja temuta koko päivän. Illalla sammuikin sitten kyllä kun saunalyhty. Tarjottavat oli hyviä, vaikka itse sanonkin ;) ja riitti kaikille - jäi jopa vähän yli. Vieraita kävi n. 30.. sisältäen mummit ja ukit, kummit ja tädit, sekä muut lähimmät sukulaiset :)

Tarjottavina oli suklaariisimuro-herkkuja, suklaamuffineja, mansikkatäytekakku, smoothiekakku, hedelmävartaita, piirakat ja munavoi, broileri-pastasalaatti, savuporo rieskarullia ja savulohi rieskarullia. Sekä keksejä ja maissinaksuja.

Kakusta aina on itsellä hirveä stressi, joten sen tilasin valmiina koristeineen. Ja piirakat on valmiita pakastealtaasta. Muut tehty itse :)

Ja mitäs projektille kuuluu? 

No, vaihtelevaa. En oo ottanut mitään sen suurempaa stressiä painon putoomisesta, koska tuntuu ettei se nyt putoa tuosta yhtään mihinkään. En oo joka päivä käynyt vaa'alla, enkä oikeastaan edes nyt tiedä missä mennään :D Enkä ihan näin juhannuksen jälkeisenä maanantaina uskalla edes vielä käydä :D

6kg lähtee välillä kun jaksaa puputtaa salaattia ja broileria, mutta kun ottaa kylkeen aamupuuron ja jotain hiilaria, nousee taas samoihin lukemiin. Isäntä on heinäkuussa lomalla ja mulla on mahdollisuus irtautua, joten käyn tsekkauttaa kilpirauhasarvot. Onhan nuita oireitakin kyllä vähän ollut..

Välillä on kyllä herkuteltukin.. mutta suurimman osan aikaa syödään terveellisesti ilman keittiövaakaa. Mutta pitäisi se taas tuolta kaivaa esille kun löytyisi kunnon motivaatiobuusti. :)

Hankittiin pihalle erilaisia kesäpelejä ja - aktiviteetteja.. ja kotoa löytyy nyt pieni kotisali. Poika kun menee nukkumaan illalla, vetäydytään isännän kanssa kotisalille treenaamaan! Ja pihapelit on kivoja myös pojan kanssa, vaikka enemmälti hän vielä hengaa mukana ja möyrii nurmikolla :D Vieläkään ei oo oikein mahdollista ajella eestakasin isännän työpäivän jälkeen salille.. niin en ottanut salikorttia vielä takaisin käyttöön. Mutta viimeistään kun palaan töihin! Lupaan. ;)

Oon suunnitellut alustavasti olevani kotona sinne asti kun M on kolme, mutta saa nyt nähdä.. On niin paljon mietittäviä ja suunniteltavia asioita, että syksyllä katotaan asiaa uudestaan. Alkuun oli tarkoitus palata elokuussa sorvin ääreen.. mutta haluttaisiin poika pieneen päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle, enkä tällähetkellä tiedä onko se syksyllä mahdollista. Kivahan täällä kotona on pojan kanssa olla, ei siinä mitään. Meillä vaan ei ole M:n kanssa päivisin autoa käytössä kun isimies on Audilla töissä, ja joka paikkaan on niin pitkä matka.. :D Ei päivisin paljon kyläillä tai tehdä kauppareissuja.

Onneksi täällä lähellä on pari kk vanhempi M:n serkkutyttö, joka on myös oma kummityttöni! <3 Leikkiivät paljon joka viikko useampana päivänä, joskus jopa päivittäin. Ne on kyllä sellanen parivaljakko, ettäh <3 Saa M:kin ikäistään seuraa ja on leikkikaveri :)

Itellä oli synttärit tuossa alkukuusta ja sain muutaman lahjakortin. Äidin antamassa lahjakortissa oli myös kyyti shoppailupaikkaan ja M:n katsominen sen aikaa, että saan shoppailla itselleni vähän vaatteita. Tulee kyllä tarpeeseen!  :)

Ei meinaa vaatekaapista löytyä mitään istuvia vaatteita.. onhan tuota elopainoa vielä se 20kg (ja enemmänkin) liikaa mikä raskaudesta jäi. Olisin kyllä tyytyväinen, kun pääsisin takaisin niihin mittoihin, joissa olin ennen raskautta. En tällä hetkellä oikeestaan niinkään inhoa itseäni, niinkun aikaisemmin kun viimeksi painoin saman verran.. Olen ihan sovussa sen kanssa, että raskaana tuli syötyä mitä mieli teki, enkä heti raskauden jälkeenkään kovin terveellisesti syönyt. Liikkuminen jäi raskausaikana iskiaksen takia.. ja raskauden jälkeen en päässyt enkä ehtinyt kuin vaunulenkeille. Mutta kyllä sitä vaan vieläkin kaipaa sitä omaa vartaloa, jossa silloin aikaisemmin viihtyi. Kyllä omatunto välillä soimaa, että kun olisi vaan yrittänyt edes syödä jotenkuten terveellisesti, eikä nyt olisi ihan näin paljon tarvinnut massaa kerätä.. Mutta minkäpä sille enää voi. Vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Joskus jos meinataan hankkia M:lle pikkusisarus tai sisaruksia, niin täytyy kyllä muistaa, ettei sitä ruokaa tartte kaksinkäsin kiskoa, vaikka raskaana olisikin. Nykyään ei omaa peilikuvaa oikeastaan edes tunnista omakseen. Mutta turha se on märehtiä, asialle pitää vain alkaa tekemään jotain.. ;)

It's a burger.. :D

Nykyään ottaa suunnattomasti päähän kun ei löydä vaatteita, mikään ei istu eikä tunnu hyvältä päällä. Kaikki kiristää, tai sitten isommat koot löpöttää ja näyttää teltoilta.. Aikaisemmin oli helppo, kun jopa Prismasta löytyi ohikävellessä kiva takki tai paita, ja mahtui päälle ja näytti hyvältä. Siihen haluaisin ja yritänkin nyt pyrkiä :)  Oon saanut painon pysymään nyt jonkun aikaa noin 5kg alempana, kuin mitä se on tässä nyt ollut pahimmillaan, ja siitä on tarkoitus alkaa vaan vähentämään. Täytyy vaan löytyä ne oikeat keinot itselle.. tai sitten viimeisenä oljenkortena otettava taas pt käyttöön. Nyt kotihoidontuella ollessa vaan ei hirveästi ole ylimääräistä laittaa itseensä. Mutta jospa sitä jotain kehiteltäisiin :)

Kuulemisiin!

Väsyttää

Aurinko paistaa ja luonto on täynnä valoa, Kevät tekee tulojaan ja kohta kevään ensimmäiset kukkaset nostavat päätään lumipeitteen alta. Ihmismielen pitäisi olla virkeä ja levännyt talviunien jälkeen, valmiina kevään tuomiin uusiin haasteisiin. Odottaa kesää hymyssä suin.. Silti.

Mua väsyttäää ! :D

En käsitä. Vauva nukkuu hyviä yöunia (no okei, hampaat välillä valvottaa) ja nukun minimissään 6h yössä. Mutta silti mua väsyttää. En oo enää virkeä niinkuin normaalisti keväällä. Normaali syksyn masennuskausi ei tullutkaan. Nytkö vasta sitten?

Meidän pieni poika kasvaa ja kehittyy. Hokee kokoajan "bababababa" "bambambambam" "mambambamm", pärisee ja pörisee. Oppi juuri istumaan ja menee jo lattialla mönkien hirveää vauhtia, Kohta lähtee kokonaan liikkeelle ja täytyykin varmaan suunnitella kaiken mahdollisen irtaimiston piilottamista :D Saa äidin kynttilät ja Pentikin porot siirtyä ylemmäs pienten käsien ulottumattomiin. Ihana katsoa pienen miehen leikkimistä ja aitoa iloa. Äitinä oleminen on kyllä maailman parasta. <3

Raskauden ja synnytyksen jälkeen mulla on alkanut näkö huonontua, Siis muukin kuin ulkonäkö :D En meinaa nähdä meidän 48'' enää tekstejä parin metrin päästä sohvalta. Kävin sitten ekaa kertaa elämässä optikolla. Ajattelin, että no jotkut lukulasit mä varmaan tarvitsisin ja selviäisin max satasella. No ei se ihan niin mennytkään. Silmissä oli vaikka mitä pielessä ja tarvii ilmeisesti vähän vaikka mitä laittaa niihin laseihin. Hupsista. Enpä osannut arvata. Nyt täytyy alkaa säästää siis silmälaseihin :D Vanhuus ei tule yksin, vai miten sitä sanotaan. Tosin, suurin näönhuonontumisen syy taitaa nykyään olla älypuhelimet ja muut laitteet. Puhelimen räpeltämisestä taitaa tämä johtua, mutta nykyään se on vaan niin vaikeaa olla ilman. Muutenhan sitä syrjäytyy ihan kokonaan. Kaikki "ulkomaailma" on nykyään siinä puhelimessa. Vaikka ei ehkä pitäisi. :D

Eilen oli ystävänpäivä. Paistoin M:lle lehtipihviä ja itse tehtyjä lohkoperunoita. Salaattia kylkiäiseksi ja taiteilin siihen vesimelonista sydämiä. Kahvin kanssa muutamat muffinit. Eipä meidän tiistai 14.2. juuri muuten mistään muusta tiistaista tai päivästä eronnut. Ollaan ystäviä toisillemme ihan jokainen päivä.

Onhan se vähän surullista, että siinä missä ennen tehtiin ystävälle kortti  ja ojennettiin sydäntikkari, niin nykyään kirjoitetaan facebookin seinälle yleisesti, "Hyvää ystävänpäivää". Maailma muuttuu - ja me siinä mukana. Itsellä ei enää ystäviä juurikaan ole, omaa syytä sekin kyllä, Mutta ne jotka on kaikesta huolimatta viereen jääneet, ovat sitäkin tärkeämpiä. Korvaamattomia.

Tekevälle sattuu

Tämä aamu alkoi ihanasti, oltiin koko perhe kotona ja hengailtiin rauhassa. Vauva heräsi 6 aikaan syömään ja nukuttiin vielä 9 asti. :) Vauva on alkanut nyt nukkumaan paljon pidempiä yöuniakin. Normaalisti arkena 21-07. :) Ihana kun saa itekin nukkua pidempään. :) Jaksaa ihan eritavalla! 

Isimiehellä on tänään synttärit ja siinä aamulla kokkailin hänelle aamupalaa. Tein raejuustosta ja rahkasta sekoituksen johon lisäsin vähän makeutusainetta. Kasasin hienoon lasiin kerroksittain sitä ja mustikkapilttä. Loput aamupalasta sheikkeriin sotkuksi :D Oli muuten hyvää. Näin tuon ohjeen joku aika sitten jossain, mutta nyt en kyllä kuollaksenikaan muista että missä.. 

Aamupalan jälkeen oli tarkoitus lähteä salille yhdessä, mutta mummulla oli selkä niin kipeä, että jätin sit itse menemättä että isi kuitenkin pääsee.. Käytiin Maunon kanssa mummulassa kylässä sillä aikaa :) Tuolla reissulla hurahtikin useampi tunti.. Kotiin tullessa aloin tekemään isimiehelle synttäri-illallista.. Olin ajatellut paistavani naudan sisäfileet ja tekeväni itse lohkopottuja ja salaattia. Puolet potuista ajattelin siivuttaa nicerdicerilla ohuiksi sipseiksi ja tehdä dipin maitorahkasta. No, ei menny ihan niinkuin strömsössä taas.. Ekan potun kohdalla tuli joku keskittymisen herpaantuminen ja siivutin samalla puolet oikean käden nimettömän sormenpäästä.... Kynnen tilalla on nyt monttu sormi on puolet ohuempi siltä kohtaa.. Vielä 8h tapahtuneesta sormi vuotaa niin paljon, ettei oikein mikään saa tyrehtymään tuota vuotoa. Pari tuntia vaihtelin tuppoa ja kylmäsin ja pidin koholla, mutta verta vaan suihkusi. Kotona oli tosi vähän sidetarvikkeita ja kello oli jo sen verran että apteekit oli kiinni.. Kävin sitten EA:ssa kun ei alkanut tyrehtymään, mutta turha reissu oli. Ei sille voinut mitään tehdä kun on niin iso pala pois, ettei voinut ommellakaan. Muutaman pienen lapun sain matkaan, mutta niistä tuli läpi jo heti kun kävelin EA:sta ulos... Hieno illallinen vaihtui nopeaksi hotkimiseksi ennen lähtöä, kun alkoi olla jo niin nälkä.. ;(

Tulin kotiin ja jatkoin hommia, mutta reenit jäi väliin tältä illalta ;( En uskaltanu alkaa enää tempomaan kun huimasi ja oli tosi huono olo. Olin suunnitellut kotitreenin valmiiksi, kunhan vauva menee nukkumaan. Täytyy ehkä odottaa että toi verenvuoto tyrehtyy ensin. :D 

Illalla Mauno meni kiltisti nukkumaan ja isimies lähti tuohon "navettaan" korjaamaan autoa. Takalasi oli hajonnut yks päivä työpäivän aikana ja jarrulevyjä ym kuluvia osia siinä myös vaihdettavana. Olin ajatellut, että olisi vietetty mukava loppuilta pitkästä aikaa ihan vaan olemalla, mutta tuo EA-reissu vähän sotki suunnitelmia ja kaikessa menikin sitten vähän pidempään. Isimies tuli navetasta vasta yhden aikaan yöllä. Ehkäpä joku toinen viikonloppu sitten :) 

Toivottavasti sun viikonloppu on mennyt kivemmissä merkeissä :) 

Myönnä virheesi

Tuon edellisen tekstin jälkeen jäin miettimään, että miksi se on niin vaikeaa aina myöntää epäonnistuneensa. Okei. Epäonnistuin, taas. Mutta voin oppia virheistäni ja olla tekemättä niitä uudelleen. Ehkä joskus jos ja kun tulen uudestaan raskaaksi, osaan hoitaa homman paremmin ja syödä terveellisemmin ja toivoa, että pystyn myös liikkumaan. Itseasiassa, on montakin asiaa, jonka tekisin seuraavalla kierroksella toisin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta ainahan siihen voi pyrkiä. Aina voi yrittää kovemmin ja olla parempi, oli kyse sitten mistä vain.

Ehkä joskus, kun vedetään jo tosiaan hampaat irvessä ja tuntuu ettei tässä hommassa ole enää mitään järkeä, ajattelee ettei halua epäonnistua ja sanoa sitä ääneen, se auttaa eteenpäin ja motivoi ihan viimeiseksi. Harvoin niin syvissä vesissä uidaan, mutta joskus niinkin käy. Pelko epäonnistumisesta. Yleensä se motivaationlähde on ja pitäisikin olla halu onnistua. Vaikka pääpainona onkin se oman itsensä terveys, olo ja oma kroppa, silti sitä jossain lohkossa miettii, että mitähän muut ajattelee. Mitä muut ajattelee jos epäonnistun? Ei ehkä kaikki, mutta minä joskus ajattelen.

Nyt on kuitenkin epäonnistuttu, se on sanottu ääneen ja aletaan ajattelemaan asioita positiivisemmin. Enemmän reenejä ja salilla vietettyä aikaa, :D Homma jatkuu ja lopetetaan nyt tämä rypeminen! ;)

Kello alkaa olla jo sen verran, että lihakset kaipaa lepoa ;) Painun nukkumaan. Unia. <3

Kootut selitykset

Imetys on loppunut ja on taas aika palata tiukkaan ruokavalioon ja treenien pariin. Ompa muuten ihana kirjoittaa taas pitkästä aikaa blogia! :) Vauva on alkanut nyt päivällä nukkumaan paremmin, joten toivotaan että tälle kirjoittamisellekin löytyisi aikaa jatkossa vähän paremmin! :) Tässä kuvia raskausajalta.

 Raskausaika tuli kerättyä takasin n. 15kg, eli ihan urakalla. Synnytyslaitokselle ei jäänyt kun vauvan paino, ja imetysaikana sekin tuli takaisin. :D En ymmärrä miten on mahdollista, kun jotkut sanoo että sairaalaan jäi 18kg. Ja imetys vie loputkin, ellei enemmän. Siis what? Mulla ei :D Imetyskään ei vienyt yhtään kiloa. Epäreilua :D Mutta kaikesta huolimatta oon kyllä niin onnellinen, että tuolla pinnasängyssä tuhisee maailman söpöin poika. Oon tosi ylpeä itsestäni siinä mielessä, että oon tuollaisen pienen rakkauden tänne maailmaan saattanut, ja että kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Kiloja tuli ja sillä selvä, nyt vaan alotetaan hommat, että päästään takasin kuntoon! :)

Ajatus oli, että olisin treenannut koko raskauden ajan niin pitkään kuin mahdollista.. Olisin halunnut olla sellanen "fitmama" :D No, niinhän minä kyllä oikeastaan teinkin (liikuin niin pitkään kuin mahdollista), mutta rv14 alkoi iskiaskivut olemaan niin pahat, että ei voinut oikein istua eikä kävellä, salitreeneistä puhumattakaan. Siihenhän se homma sitten tyssäsi. Välillä pystyi kävelemään max 100m postilaatikolle ja takaisin, mutta puolen kilometrin lenkki suuntaansa oli takaisin kävellessä ennemminkin matelua ja raahautumista. Minulla iski sähköiskuja oikeasta pakarasta kohti pohjetta ja varpaita, joskus saattoi lähteä koko jalka alta. Nukkuminen oli tuskaa, istuminen oli tuskaa. Mitenkäänpäin ei oikein ollut hyvä.

Kivut ajoi töistäkin sairaslomalle ja kotioloissa ei ollut sitten muuta tekemistä kun neulomista, tv:tä ja syömistä. Harmittaa suunnattomasti. Olin niin hyvässä kunnossa jo, voin fyysisesti ja psyykkisesti tosi hyvin.. Alkuun kävinkin treenaamassa, mutta sitten se vaan paukahti päälle. En tiedä johtuiko raskaudesta vai ihan sattumaa tuo iskiaskipu, sillä joskus ollut samaa aiemminkin.. Nyt se kesti paljon pidempään. 3kk olin sairaslomalla. Loppuraskautta kohden kivut lieveni ja pääsi taas onneksi lenkille, mutta salikortin laitoin kuivumaan hetkeksi. Töissä pystyin edelleen nostelemaan raskaitakin painoja ihan koko päivän entiseen malliin, mutta päivän päätteeksi kyllä tuntui jaloissa ja joka paikassa, että en sitten enää ajatellutkaan lähteä salille hillumaan. Levätäkin kun piti. Äitiysloman alkuun olin sitten töissä ja siinä huhtikuun lopussa jäin kotiin.Vauva syntyi toukokuun lopussa.

Vielä pari päivää ennen synnytystä kannettin miehen kanssa poneille vettä laitumelle farmarikävelynä ja tein muitakin hommia ihan surutta. Loppua kohden oli paljon helpompaa, mutta maha oli kyllä jo tosi iso ja liikkuminen oli taapertamista, kipuja ei ollut kun lantion liitoksissa :D

Nyt on taas salikortti hommattu ja homma voi jatkua. Terhin kanssa alkoi valmennus uudelleen nyt tässä syyskuun alussa, melkein samoista lukemista kuin mistä taannoin aloitettiin. Onnekseni kuitenkin on tainnut tulla taottua lihasta jonkun verran, sillä peilikuva ei ole lainkaan niin pahannäköinen kuin silloin, vaikka paino onkin lähes sama. Pahalta jokatapauksessa silti näyttää. Laitellaan kuvaa sitten vasta kun on vähän muutosta takasinpäin tapahtunut, niin ei keltään mee yöunet ;D Itse ehdin soveltaen pari viikkoa ruokavalion mukaan syödä, ja onnistuinkin pudottamaan jo pari kiloa. Nyt ollaan kuitenkin sen suhteen myös turvallisilla vesillä, että ei tarvitse itse miettiä. Noudattaa vaan ohjeita ja homma toimii! ;)

Ennen tuota itseäni niskasta kiinni ottamista tuossa elokuun aikana, olin vähän huono syömään. Saatoin huomata päivällä etten ollut ehtinyt syömään juurikaan mitään ja tankkasin sitten illalla kottikärryllisen. En yksinkertaisesti jaksanut edes tehdä mitään ruokaa. Söin leipää ja riisikakkuja.. Paljon siis hiilaria..  Herkkuja aika paljon (herkuttelu kuulemma auttaa maidonherumiseen.. :D Heh. ) Mahtuu varmaan yhden käden sormiin ne kerrat kun tuon 3kk aikana tein jotain oikeaa ruokaa. En vaan yksinkertaisesti ehtinyt enkä jaksanut..

Vauva on nyt 3,5kk ja eilen testattiin, miten äiti voi treenata vauvan kanssa kotona. Mauno nauroi äitille leikkimatolla samalla kun äiti ähersi tangon, kahvakuulan, käsipainojen ja jumppanauhan kanssa. Tosi kovan treenin saa kyllä kotioloissakin aikaiseksi, jos vaan haluaa! Molemmilla oli ainakin hauskaa :D Nyt on mammalla taka- ja etujalat niin kipeänä että hyvä kun vessaan kärsii kyykistyä. Perille siis meni! ;)

Meillä on vaan yksi auto ja isimies käy sillä töissä, joten päiväsaikaan meillä ei vauvan kanssa ole autoa käytettävissä. Hengaillaan siis kotona ja yritetään keksiä aktiviteettia. Yleensä vaunuillaan, tehdään kotihommat ja nyt sit taas treenaillaan ja tehdään foodpreppiä. Isimies aloitti Bull's All Outin, joten tehdään hänellekin ruuat valmiiksi. :) Isi käy salilla töiden jälkeen, mamma sillon kun pääsee isin töiden jälkeen, tai tekee kotitreenit vauvanhoidon ohessa. Joskus viikonloppuisin lauantaina me otetaan isimiehen kanssa sen verran omaa yhteistä aikaa n 2h, että päästään tekemään treenit yhdessä rauhassa :) Vauva on ollut nyt kaksi kertaa n 2h mummulla sen aikaa. Mukaan ei olla viitsitty vauvaa ottaa, että kaikilla säilyy treenirauha.. Nimittäin tuolla salilla jossa kydään, on kokoajan hirvittävä ruuhka. ;D

Tuossa yks ilta katselin TNT:stä entisiä mittoja, ja kyllä mä olen ollut pieni! Verrattuna siihen mitä mä olen nyt... Mutta jos mä olen pystynyt siihen kerran, niin pystyn kyllä toistekin, ja vielä huikeemmin! ;) Mukavaa treeniviikonloppua! Me koitetaan nyt kans taas lauantaina päästä salille yhdessä. <3

Vuoden takaa: Perunan nostoa ja päänsärkyä (SYYSKUU 2015)

Syyskuussa vuosi sitten olin jättänyt julkaisematta muutamia tekstejä. Löysin ne tänään luonnoksina, kun tulin tsekkaamaan blogitilanteen sillä ajatuksella, että alkaisin taas kirjoitella.

Aamulla heräsin 7 jälkeen ja menin keittämään kahvia.. Kävin vessassa ja vaa'alla. Kömmin miehen viereen takaisin ja näppäilin puhelinta. Selasin instagramit ja facebookit. Ei mitään uutta. Nukahdin.

Isä soittaa vartin yli 12, että hän testasi vehkeitä ja on hillunut puolikkaan perunapellon yksin ylös.. On nyt välikahvilla ja pyysi, josko mentäisiin kaveriksi nostamaan loput. Nousin ylös, kävin vessassa ja menin vaa'alle. Vaaka näytti 1,3kg vähemmän kuin 5h aiemmin. Hupsista. Nappasin jääkaapista aamupalarahkat itselle ja miehelle, sekä mehukeittopurkin. Koppasin kouraani aamupillerit ja lähdettiin porukoille. Vedettiin rahkat ja kahvit naamariin ja suunnattiin perunapeltoon.

Perunoita nostellessa sattui aivan kamalasti alaselkään ja päähän. Tuntui että silmät palaa päähän. Kuumetta ei ollut, mutta todella heikko ja hutera olo. Join useamman lasin vettä ja otin buranaa. Vähän helpotti. Pari tuntia nostettiin perunaa ja sitten mentiinkin jo kotiin. Päänsärky oli lakannut. 

Jomottava jyskytys päässä kuitenkin alkoi myöhemmin päivällä uudelleen. Mikähän lie nyt kiusaa. Toivottavasti en nyt vaan olis kipeäksi tulossa :( 

Tulipahan nukuttua vähän univelkoja :) "

Myöhemmin selvisi syy.. Meille oli tulossa vauva ;)
Vauva oli pitkään ja hartaasti toivottu.. Tässä projektin aikana oltiin sillä mielellä, että tulee jos on tullakseen, ei aleta estelemään ;D Perheenlisäyksestä oltiin haaveiltu jo useampi vuosi, mutta ilmeisesti minun ylipaino ja huonot elämäntavat oli sen esteenä. Nyt sitten tärppäs! :) Alkuun kyllä pohdiskelin, että olisihan tämä voinut nyt vähän odottaa, että ollaan ihannepainossa tms, ettei projekti jää kesken.. Mutta vauva oli niin toivottu, että ajatus meni äkkiä ohi :) Ehtii sitä laihtua myöhemminkin..

Alkuraskaudessa minulla oli heikotusta, huimausta, hirveää päänsärkyä ja iskias alko vaivaamaan rv14 eteenpäin. Syyskuussa loppui salilla käynti kun hyvä että pääsin kävelemällä eteenpäin.. Olin töistäkin muutaman kk sairaslomalla sen takia. Lenkkeilyä pystyi rajoitetusti harrastamaan kevesti, mutta kaikki muu raskaampi liikunta jäi. Loppua kohden vaivat hävisi ja kävin töissäkin vielä ennen äitiyslomalle jääntiä. Huhtikuussa jäin äitiyslomalle ja toukokuun 25. syntyi meidän esikoispoika! <3

Salikortin jätin jäähtymään hetkeksi, mutta otin sen nyt taas käyttöön. Poika on 10vkoa ja odottelen jälkitarkastuksesta lupaa alkaa taas treenata! Vaunulenkeillä on käyty siitä asti kun vauva sai neuvolasta luvan ulkoiluun :) Hirmuinen himo salille ja treenaamiseen on kehittynyt tästä syksyä kohden. Vauva-arki on ihanaa, mutta tunnin-pari treenibreikki ei ole kyllä yhtään pahitteeksi silloin  tällöin. Jaksaa taas ihan eri tavalla olla vauvan kanssa! :)

Tällaista tänne tälläkertaa , jatketaanpa harjotuksia.. kohti seuraavaa tavoitetta:
Raskauskiloja kertyi enemmän kuin olisi saanut tai tarvinnut, mutta eiköhän nekin tästä pikkuhiljaa taas ala sulamaan. Terhin kanssa mahdollisesti jatketaan taas projektia, vielä vähän hommat auki, mutta ollaan kuulolla!