Nälkäitku

Torstaina illalla salin jälkeen tuntui, että mä pystyn kaikkeen, mihinkä vaan haluan.. Juttelin pt:n kanssa sähköpostin välityksellä ja tuumittiinkin, että ei mene pitkään kun paino alkaa taas uudella kymmenluvulla.. Jos vaan pää kestää ja pysyy kasassa :) Silloin tuntui, että "piece of cake", ei mitään ongelmaa.. Tilanne hallinnassa, kyl mä tän handlaan!

Motivaatio on nyt niin korkeella, että mua ei pysäytä mikään. Salille mennään vaikka olis mikä, ja treenit tehdään kunnolla. Ruokavaliosta ei lipsuta! Viis kiloa on kohta taas kasassa ;)

Eilen illalla kuitenkin kaikki ajatukset romuttui... Mä olin aamulla syönyt puddingsösserön aamiaiseksi.. (lisään siihen myös aamun rasvat) ja sokeroimatonta mehukeittoa erikseen. Välipalaksi rahkan mehukeitolla.. (pähkinät unohtui kotiin). Rahkaa oon yrittänyt välttää, mutta se on töissä hyvä välipala kun vie nälän pois useammaksi tunniksi, ennenkun taas pääsee tauolle.. Lounaaksi salaatti kananmunanvalkuaisilla sekä pienellä lorauksella salaatinkastiketta ja kotona päivälliseksi sama setti. Välipalan pähkinät söin tässä välissä, kun unohtuivat aiemmin. Iltapalaksi valkuaiset ja pähkinöitä.

Päivällisen jälkeen mulla alkoi nälkä kurnia heti, kun sain viimeisen salaatinlehden kurkusta alas ja laitoin astiat tiskiin. Menin sohvalle lepäämään kun olin niin poikki.. Mieleen sitten vaan tulikin, mittä kaikkea ennen oli normaalia syödä perjantaisin Vain Elämää katsoessa,. Lasi viiniä, juustoja, irtokarkkia, sipsiä.. Sitten alkoi itkettää... Eikä siitä meinannut tulla loppua... Itkin ja hoin lempiherkkuja... "snikkerssi"... "daim suklaalevy".. "mars".. "pätkis".. "sais ees riisikakun" "tai ruisleipää".. "irtokarkkipussi"..."rommirusina jäätelö".. Vollotin ja vollotin. Mies tuli halaamaan ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt kenenkään itkevän ruoan tai herkkujen takia. No nyt on :D Mulla oli aivan kamala herkkuhimo. Ja NÄLKÄ!. Siis aivan kamala. Tollasta ei ole ollut koskaan ennen. Oli niin nälkä, että itkin jopa riisikakun ja leivän perään. :D Mies toi mulle ison lasin funlight mehua, ja onneksi se vähän hillitsi nälkää... Kyllä mua näin jälkikäteen huvittaa. Onneksi kukaan muu ei kuullut :D

Tuosta kohtauksesta onneksi selvittiin ilman naposteluja tai repsahduksia. Join mehuni ja menin äkkiä nukkumaan, että aamupala-aika tulisi nopeammin..

Siitä selvittiin.<3  Hetkeäkään ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisin popsinut mitään ylimääräistä, Iltapalan kananmunanvalkuaiset söin vähän aiemmin kun muun iltapalan, mutta mitään ylimääräistä ei mennyt kurkusta alas. Oon niin ylpeä itsestäni :) Motivaatio säilyi, pää kesti kasassa ja minä ruodussa. Oli vaan niin herkkä hetki, että oli pakko tirauttaa pienet itkut :D Ja sehän helpotti!

Mukavaa viikonloppua! :)

Pala taivasta - ja Forcea

Hullu päivä töissä.. Jalat ihan makaroonia kun käytännössä 8h ollu jaloillaan ja sinkoillut paikasta toiseen parinkymmnen kilon metallikappaleet sylissä. Välillä juosten. :D Nyt on pakko sanoa, että kävi hetken pienessä mielessä, että en jaksa jäädä enää työmatkalla salille vaan haluun suoraan kotiin syömään ja nukkumaan... Ja kuinkas kävi?

No menin salille ja tein n. 30min kokokropan pikatreenin! Perskules että on voittajafiilis.  Yleensä jos ei jaksaisi tai huvittaisi lähteä treenaamaan, ajattele sitä fiilistä mikä treenistä tulee ja sitä voittajafiilistä mikä siitä tulee kun on ensin ajatellut skippaavansa, mutta menee sitten kuitenkin. Tänään oli taas sellanen "onneks mä tulin" -fiilis salin pukkarissa kun otin pyyhin hikeä otsalta ja heiluttelin sheikkeriä. 

Ei kyllä tartte paljon unta ootella kun kohta tuonne untuvapeiton uumeenin vajoan. :) Se on kun hyppäis pehmeen kumpupilven kyytiin ajelemaan. :D

Eilen tein fitnessjuustokakkua jähmettymään ja tänään töistä tullessa sitä vähän kahvin kanssa maisteltiin. On kyllä taivaallista! Eihän se ihan sille valkosuklaajuustokakulle maistu, mutta vaniljajuustokakulle kyllä. Eikä kyllä sen jälkeen tehnyt enää mitään herkkua mieli. Vei  makean/herkun himot ihan samantien :) Toimii! Resepti on salainen PT:n antamista ketoosiohjeista minun ruokavalion mukaan laskettuna, mutta idea on sama kuin esim TÄSSÄ. 

Makrothan tuossa heittää häränpyllyä.. Rasvaa on ihan hirveästi, mutta tarkoitus ei olekaan syödä koko kakkua, vaan todella pieni pala alituisen hirveään herkkunälkään ja makeanhimoon. ;) Parempi vaihtoehto kuin keksinmuru-valkosuklaakakku tai kilo irtokarkkeja ja suklaata. ;) 

Sain tänään testattavaksi Sportsnutritionilta Force Recovery palautusjuomaa SUKLAA-TOFFEE -makuisena ja Force Iso Whey Pro proteiinia mustikan makuisena, johon lisätty runsaasti BCAA. Linkeistä pääset tarkastelemaan tuotteita paremmin ja voit tilata ne itsellesi ;)

Purkit ovat edullisia, isoja ja riittoisia. Proteiini on 19,90e / 800g ja palautusjuoma tällä hetkellä tarjouksessa 24,90e  (norm. 27,90e) / 1000g. Hinta ei varmasti kirpaise köyhemmänkän treenaajan rahapussukkaa. Whey purkista saa yli 26 (30g) annosta ja palautusjuomasta saa 20 (50g) annosta tai 40 (25g) annosta. Junioreille suositellaan tuota kevyempää annostusta. ;)

Tein yhden mitallisen sekoitukset veteen kumpaakin ja maistelin. Palautusjuomajauhe tuoksui aivan taivaallisen hyvälle! Ensimmäisenä makuhermoille puski toffee, ja jälkijunassa suuhun jäi ihana suklaan maku. Joskus suklaiset proteiinit tai palautusjuomat maistuu tosi jauhoiselle, mutta tässä maku oli ihanan pehmeä ja melko makea. Tästä minä tykkäsin! Tuote on makeutettu dekstroosilla. Tarkemman ravintosisällön voit lukea verkkokaupan sivuilta. 

Iso Whey Proteiini on miedon mustikkainen veteen sekoitettuna. Maitoon ehkä parempi. Itse en ole kovinkaan mustikan ystävä, mutta tämä oli tähän astisesti paras mustikan makuinen lisäravinne, jota olen maistanut. Ei puistattanut eikä sylettänyt :D Jos tykkää mustikasta, varmasti tykkää tästäkin. Hieman mustikkamaitomainen maku, vielä kun tekee juoman maitoon. :) Lisäksi vielä todella vähähiilihydraattinen. Tarkemman ravintosisällön tuotteesta löydät sivuilta.

Sitten eikun tilailemaan ;)

Kropan ja hampaiden kiristelyä (+alekoodi ja tarjouksia)

Ketoosilla olo alkoi helposti, niinkun aina minulla.. Salitreeneissä aikaisemmin ketolla on tullut tosi iso taantuma, sarjapainot tippuneet ja muutenkin olo ollut väsynyt. Nyt alussa tuntui kun minussa olis virtaa ihan hirveesti.. Niinkun olikin. Kotona vaan häärin ja vouhotin menemään, siivoilin ja kokkailen miehelle viikon verran yms, vaikka olis ollut kuinka raskas päivä takana. Ei huono ollenkaan, tykkään!

Salilla on saanut lisätä painoja enemmänkun normaalisti ja oon jaksanutkin tehdä pidempään. Mikään ei oikeastaan oo muuten muuttunut. Kovilla painoilla treenaillaan ja sapuskaa on tosi minimaalisesti. Hiilarit ne taitaa olla, jotka mua yleensä väsyttää. Kun ketoosissa alkaa väsymys, on yleensä mulla merkki siitä, että sillon tarttee tankata. Unta on tullut, mutta nykyään herään jo tosi aikasin ihan itsekseen, vaikka meniskin nukkumaan puoliltaöin. Normaalisti viikonloppuna 8-10h unetkin tuntu riittämättömiltä.

Nyt kun ketoa on takana viikko, kiloja on lähtenyt 3,2kg. Tällä viikolla oon taas puolestaan ollut tosi väsynyt, ei oo oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Töissä on tuntunut pienetkin jutut ihan ylitsepääsemättömiltä ja turhaudun helposti. Onneks kuitenkin oon selvinnyt :)

Tänään alkoi kamalat mieliteot.. ja ihmeelliset sellaiset. Koko päivän oon kamppaillut niiden kanssa ja nälkä on ollut melkoinen. Kotiin tullessa tein ketoosiresepteistä prdeomenapiirakkaa ja juustokakkua, jota en ollut aiemmin edes kokeillut. Tällä ketoosilla saa yhden  aterian päivässä korvata noilla valmentajan antamilla resepteillä :) Ne on ihan huippuja! Tänään oli aikaa kokkailla ja leipoa, joten tein hätävaraa koko loppuviikoksi, niin on mitä herkkuhimoon popsia, eikä tuu repsuiltua mihinkään kiellettyyn.

Mulla alkaa aina tiettyyn aikaan kuukaudesta noi mieliteot.. Taas ollaan lähellä sitä, joten ei ihmekään. Täytyy vaan pitää pää kovana ja vastustella mielitekoja. Kroppa kerää nestettä kans. Vähänhän se masentaa, mutta onneks tätä kestää vaan vajaan viikon :D

 

Tässä eka kuva otettu maanantaina.  Vähän on hiilaripöhöä havaittavissa x) Toinen kuva  viime torstailta. Kaksi viimeisintä otettu tänään aaamulla. Alavatsa pömpöttää kun neste kertyy.. Mutta vähän on olemuksessa jo jotain muutosta havaittavissa :)

Näiden kuvien ihanat peppua myötäilevät ja korostavat housut ovat Biancaneveltä. Pääset ostamaan omasi TÄÄLTÄ. Käytä koodia ADTBFIT , niin saat alennustä näistä ja muista BFit- sarjan tuotteista. Alekoodi voimassa 30.9.2015 asti.

Mun on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa aiheesta "liikunnan vaikutus mielialaan" , ja se postaus on tulossa kyllä heti kun saan ajatukset oikeaan järjstykseen. Tuosta haluan sanoa niin paljon omiakin kokemuksia, että vaatii vähän työstämistä enemmän :)

Vedenjuonti meinaa kotona ollessa (lue: muualla kuin töissä) unohtua. Töissä menee helposti 6-10 litraa päivässä, kotona todella paljon vähemmän.. Arviolta 1-2 litraa, ja se usein tuokin mulle kovan päänsäryn. Nyt sitäkään ei ole onneks tullut, vaikka juominenkin on ollut vähän nihkeetä.

Mun treeniohjelmaan kuulus salin lisäks myös ne aerobiset, mutta töissä ollessa on tullut liikuntaa niin paljon, että oon ne jättänyt suosiolla pois. Paino on jo muutenkin tippunut tiistaista yli 3kg. Muuta aerobista onkin sitten harrastettu tällä viikolla lähes päivittäin ihan kunnolla ;)

Viimeviikolla tilailin lisäravinteita. Ajattelin höpöttää niistäkin myöhemmin enemmän kunhan saan postauksen aikaiseksi. 

Sportsnutritionilla tällä hetkellä tarjouksessa Forcen BOOGIE SARJA PAKETTIHINTAAN 69,90e!
Lisää sarjan tuotteet yksitellen ostoskoriin, kauppa päivittää tarjoushinnan! :)

Tunteiden vuoristorataa

Mä oon viikonlopun jälkeen alkanut kolme kertaa kirjoittaa tätä.. mutta en oo saanut sitä tätä ennen loppuun. Jotenkin vaan ei oo ollut voimia sanoa tätä ääneen. Mutta nyt, täältä tulee... 


Viime viikko oli todella raskas henkisesti ja fyysisesti. Töissä painettiin pitkää päivää ja todella kovalla intensiteetillä ja päälle vielä 3 salitreeniä ja muut actionit. 

Torstaina meillä oli miehen kanssa ehkä pahin kriisi näiden seitsemän vuoden aikana.. En halua ratkoa yksityiskohtia, mutta henkisesti oltiin tosi lujilla. Mutta me selvittiin siitä yhdessä!

Oon tässä viikonlopun aikana miettinyt niin paljon omaa käytöstä, meidän suhdetta ja kaikkea maan ja taivaanväliltä. Tiedättekö tunteen, kun joskus hamassa menneisyydessä olet tehnyt ja sanonut asioita, mitkä tänä päivänä tuntuu ihan uskomattomalta? Mä tiedän. Me ollaan oltu miehen kanssa kohta seitsemän vuotta yhdessä, joista kohta viisi kihloissa.. Tähän aikaan on mahtunut niin värikkäitä kun harmaitakin aikoja..

Myönnän olleeni viimeaikoina aivan kamala kontrollifriikki sekä nalkuttava ja kiukkuinen ämmä. Pidin itsestäänselvyytenä. että hän on ja pysyy tuossa vieressä, sanoin minä sitten kuinka pahasti tahansa tai tein sitten mitä halusin.. Nyt viikonloppuna tajusin, että ei se ole niin itsestäänselvää. Ihmettelen, miten se on jaksanut katsella tällaista.. Niellyt kaikki mun pahat sanat ja pysynyt tuossa noin. Mulle ei tuu muuta mieleen, kun että mun täytyy olla jotenkin erityinen muuten, jotta hän rakastaa just mua.. <3

Ei voi olla totta oikeesti. Suututtaa, harmittaa ja hävettää oma käytös.. Ehkä kaikella on tarkoituksensa. Sitä sanotaan, että ei pitäisi havitella sitä mitä ei ole, vaan olla onnellinen siitä mitä on. Se on todellakin totta. Mä olen ollut sokea ja tyhmä, kun mä en ole viimeaikoina huomannut kuinka ihana mies mulla on vieressä. Mä olen vaan katsonut muualle. Tiedän että tämä kuulostaa kamalalta.. Mutta onneks mä kuitenkin oon nyt sen tajunnut, eikä se ole tuosta mihinkään hävinnyt. On meillä tietysti aina ollut hyviäkin aikoja.. mutta nyt kaikki on jotenkin... muuttunut ;) Parempaan.

Torstaina mulle valkeni ettei kaikki ole niin itsestäänselvää, ja että oma tahto se on tuolla miehelläkin. Ei se kovin kauaa olisi tällaista akkaa enää katsellut. Mä tiedän. Mua suututtaa, surettaa, harmittaa.. En voi sanoin kuvailla kuinka mua hävettää ja miten pahoillani mä olen. Onneksi kuitenkin, kaikesta huolimatta.. Mulla on maailman ihanin mies vieressä. Se rakastaa mua tällaisena kun mä olen ja mä sitä. Mikä voisikaan olla paremmin?



Perjantaina syötiin miehen kanssa sovinnon ja uuden alun kunniaksi vähän hienommin.. Naudan filettä ja salaattia, pepsi maxia viinilaseista. Miehelle tein uunissa kotitekoisia ranskalaisia. <3

 

Minun ateria vs Mikin ateria. :D

Lauantaina aikaisin aamulla salille, sillä on paras aloittaa viikonloppu ja vapaa-aamu <3 Sillon ei oo kovin paha ruuhkakaan.. Töiden jälkeen arkena kun ei meinaa sekaan mahtua,, :D Sunnuntai meni lepäillessä ja käytiin sunnuntai-ajelulla, ei mitään sen kummempaa :)

  

Ehkä tämä tästä taas :)

Alkuviikon kuulumisia

Paino on pitkään junnannut taas paikallaan, mutta rapsassa pt:ni Terhi kertoi, että olen taas pienimmilläni. Oikeaan suuntaan siis kokoajan menossa, vaikkei paino sitä näytäkään. Ohjelmat uusittiin jälleen maanantaina!

 

Viikonlopun salaatit näyttivät tältä.

Salaattia fetalla ja salaattia Abban tonnikalalla!

Salaatti-linjalla jatketaan ketoosilla.. 

Saa nähdä milloin mielikuvitus loppuu kesken salaattiainesten kanssa. :D

Uusi ruokavalio ja treeniohjelma kolahti sähköpostiluukkuun! Ruokavalio on ketogeeninen painonhallintadieetti. Ruokavaliossa on vain vähän hiilihydraatteja, riittävästi proteiineja, mutta runsaasti hyviä rasvoja! Vaikka tässä saakin syödä tosi niukasti, tämä on mun lempiruokavalio. Mun paino tippuu yleensä tällä kaikkein nopeiten, mutta ainakaan mun tapauksessa tätä ei kannata noudattaa kauempaa kuin neljä viikkoa. Elimistö menee muuten säästöliekille. Viimeksi olin neljä viikkoa ketoosilla kesällä, ollessani kesälomalla. 

Ketoosi on hyvä siinäkin mielessä, että mulla kroppa on silloin ihan pienimmillään. Nestettä ei juuri kerry eikä turvota kun ei ole liikoja hiilareita, olo on energinen ja tosi raikas! Ainut mikä on huono ketoosilla, niin salilla sen kyllä huomaa. Painoja ei voi olla niin paljon kun normaalisti ja lihakset menee paljon nopeammin maitohapoille. Sillon on vaan tärkeeää treenata kuitenkin mahdollisimman isoilla painoilla, niin kroppa ei ala polttaa lihaksia rasvan sijaan.

Treenit on tähän asti olleet joko kaksijakoisia vetävien ja työntävien treenejä tai nelijakoisia, joissa lihasryhmät on jaettu useammalle päivälle. Nyt vaihdettiin treenitkin yks(toikkosiks)jakoisiksi :D Yksi ohjelma siis, joka tehdään kolme kertaa viikossa. Kahtena päivänä aerobista ja yksi lepo. Kerron treeniohjelmasta ja ruokavaliosta enemmän myöhemmin. 

Mä oon tosi huono tekemään aerobisia. Asun maalla, ja vaikka täällä onkin ihan kivat maisemat, niin kyllä se pistää ärsyttämään kun lähdet kotoa kävelemään ja vielä 2km päästäkin sama pelto on vieressä. Tuntuu siis tosi turhauttavalta kun tuntuu ettei matka etene mihinkään. Usein jäänkin sitten työmatkalla kaupunkiin lenkille.. Siinä samassahan se menee sekin, kun salipäivinäkin pysähdyn kaupunkiin salille. Olis kiva kun työmatkaa olis 52km suuntaansa sijasta vaan muutama hassu, niin vois nekin matkat käytää hyödyksi ja kävellä tai pyöräillä. Työmatkaan menee nyt autollakin jo 45min. Salille kotoa on 26km, sinnekin on vähän ikävä kävellä..

Minulle yksjakonen treeniohjelma tuottaa ongelmia silloin, kun treenaan liian kovaa. Eli siis yleensä aina. Salilla annan yleensä kaikkeni. Jalkapäivästä toipumiseen mulla menee yleensä viikko, vaikka venyttelen kohdelihakset aina tosi hyvin. Juuri kun edellisestä jalkapäivästä selviää, tulee uusi jalkapäivä. Sama on rintapäivän ja käsien jälkeen. Nyt kun kaikkia lihasryhmiä kuormitetaankin melkein joka toinen päivä, muhun sattuu joka päivä :D

Vatsat, selkä ja olkapäät ei oo niin pitkään kipeinä yleensä kun nuo muut. Voi johtua siitäkin, että töissä teen paljon nostoja ja työskentelen käsilläni, joten rintalihakset, kädet ja jalat aktivoituu enemmän sielläkin. Ihme kyllä, selkä ei ole ollut kipeä aikoihin, vaikka kuormittuu sekin nostoissa :) Oon kyllä huomannut että sarjapainot on noussut selkälihaksissa ihan huimaa vauhtia! 

Terhi teki meille kolmelle painonpudotusryhmässä olevalle likalle skaban! Se joka pudottaa nopeitn 5kg, saa palkinnon, mainetta ja kunniaa ;) Oon niin mukana! Oon sen verran kunnianhimoinen ihminen että tykkään skabailuista! ;) Nyt ei auta kun painaa täysillä! Skabailut jos mitkä motivoi!


Maanantaina korkkasin jo uuden treenin ja voin kertoa että perille meni! Jalat huutaa vielä lauantain jalkatreenistä, mutta kyllä toi kokokropan treeni eilen oli jotain ihan uutta taas. Rintalihakset repee varmaan ihan just. Samoin olkapäät, selkä, hauikset ja ojentajat. Kauhulla odotan huomista, kun pitäs sama setti vetää taas uudelleen! Itku pääsee. Mutta tykkään tästä silti. ;)

Näin väsyneeltä näytin eilen illalla reenien jälkeen. 

Sohvalla oli iha kiva vähän ruhoa lepuutella.. :D

Hain tänään Fitnesstukun paketin postista. Ostoskorin kautta postiin kiikutettiin kahta eri Gainomax Recoveryä ia ja laatikollinen prodepatukoita. Gainomax Recoveryä suklaan ja mansikan makuisina. Ihan parhaita! Joskus jos mulla on vähän motivaatio hukassa tai väsyttää eikä millään jaksais salille, mä mietin tota mun palautusjuomapurkkia. Pelkästään jo tieto siitä että palkkari odottaa kassissa, saa mut menemään salille.. Kyllä! Joskus siis raahaan itseni sinne vaan ihanan makuisen palautusjuoman takia! :D Eikai sillä ole väliä mistä se motivaatio tulee, kunhan sitä on? ;)

 

Patukat ovat Star Nutrition Hers-sarjan Lean Protein Bar 27g, Brownie Crisp Toffee, ja maistuvat muuten paljon paremmalta mitä olisi kuvitellut. Yleensä low-carb patukoissa on mun mielestä sellainen aika jauhoinen ja teollinen maku, mutta nämä maistuu ihan jollekin oikealle herkkusuklaapatukalle, Vähän niinkuin Dumlelle, jossa on niitä crispejä! :)

Olen huomannut tässä viimeisen vuoden aikana, että jos treenaa säännöllisesti ja usein, kannattaa ostaa palautusjuomia ja patukoita ym isompi määrä kerralla suoraan tukusta, kuin yksittäin kaupasta. Laskin esimerkiksi, että säästän 5,20e kuukaudessa, kun ostan isomman määrän tukusta Gainomax recoveryjä kerralla. Onhan niitä vaihtoehtoja muitakin, jauheita jne. Mutta mun mielestä nämä valmiit purkit on maultaan parhaita, ajaa mut paremmin treenaamaan ja palkitsee mut parhaiten treenistä! :) Kulkee myös helposti mukana ja säilyy, ei tarvitse sekotella missään.

Gainomax recoveryt on muuten tarjouksessa, pääset tilamaan niitä suoraan täältä!

Jos kiinnostuit patukoista, ne löytyvät samasta paikasta! :)

Palaan ruokavalioon ja treeniohjelmaan myöhemmin. Nyt on jo kiiruhdettava nukkumaan! :)

Uusia tuulia

Minulla on ilo ja kunnia kertoa kaikille lukijoilleni,  että blogini on saanut näinkin vähässä ajassa jo muutaman yhteistyökumppanin! Se tarkoittaa sitä, että jatkossa teitä tällä viihdyttää myös tuotetestaukset ja tuotesuositukseni! Koskaan en tietenkään suosittele blogissa tai muuallakaan mitään sellaista kenellekään, jota en itse käyttäisi. Olen valinnut yhteistyökumppanini sellaisista yrityksistä/verkkokaupoista, joiden asiakkaana itse olen ollut jo jonkin aikaa ja tutustunut tuotteisiin jo aiemmin.

Blogini uutena yhteistyökumppanina toimii Sportsnutrition.fi

Tätä verkkokauppaa olen itse kannattanut jo muutamia vuosia. Tuotteisiin ja palveluun olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Sportsnutritionin oma tuotemerkki Force, tulee olemaan blogissa esillä varmasti aika paljon! :)

Olen myös mukana affiliateohjelmassa Fitnesstukun ja Biancaneven kanssa!

Jossain vaiheessa lukijoilleni on varmastikin luvassa tarjouksia ja kilpailuja. 

 Lukijaksi pystyy liittymään oikeasta sivupalkista, kohdasta "Liity tähän sivustoon". Blogin facebooksivuille kannattaa liittyä myös, jos haluaa saada nopeasti tietoa uusista päivityksistä ja yhteistyökumppaneiden tarjouksista :)

Pysykäähän kuulolla, kerron myöhemmin viikolla yhteistyökuvioista lisää! ;)

Motivaatio kadoksissa?

Kaikilla tulee varmasti eteen taantumia ja aikoja, jollon kaikki ei mene ihan nappiin. Ruokavaliota ei välttämättä pysty aina noudattamaan niin pilkulleen erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, on sovellettava tai lipsuttava. Treenejä ei aina voi tehdä ajallaan tai siinä laajuudessa kun pitäisi. Tulee sairastumisia, henkistä ja fyysistä väsymystä, esteitä ja yllättäviä menoja.. Joskus sitä on niin väsynyt, että ajattelee onko tässä mitään järkeä, miksi teen tätä?

Miten kaikki kuitenkin loppujen lopuksi pysyy lapasissa, eikä mopo karkaa käsistä?

Hävettää myöntää, mutta toisaalta sekin taas tekee minusta vahvemman.. Minullakin on ollut aikoja, taantumia jollon kaikki ei oo menny ihan niin kun piti.. Kaikki ei ole itsestään johtuvaa, välillä on keksittyjä tekosyitä.. Mutta se, että kuitenkin nousee sieltä, on vahvuutta! Jokaisesta repsahduksesta oppii aina jotain uutta. Miten sitä opittua tietoa käsittelee, onkin sitten jo ihan oma juttunsa.

 

 Aloitin reilu vuosi sitten projektini, ja se on käynnissä yhä. Silti tuohon aikaan on sisältynyt 2-3 ns. taantumaa, jotka olleet kestoltaan kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Oltiin viime keväänä suunniteltu kavereiden kanssa mökkilomaviikko Rukalle. Itse olin suunnitellut syöväni terveellisesti, olla juomatta ja liikkua paljon. Liikuntaa kyllä tuli, mutta syöminen lähti ihan käsistä. 

Olen aina ollut se porukan "kiltti tyttö", eli tehnyt niinkuin muutkin ja hakenut hyväksyntää muilta, pelännyt olla erilalainen, kulkenut massan mukana ja ollut mieliksi muille. Olen aina hävennyt itseäni, isoa kokoani ja tiennyt olevani erilainen, pullukka. 

Taas kävi näin. Automatkalla minulla oli fitnessbackissä mukana kaikki tarvittava ruoka automatkalle. Kun tuli nälkä, dippasin kasviksia omatekoisessa dipissä ja join pepsimaxia. Kaverit pysähtyivät syömään, ja olihan se minunkin syötävä, että tunsin kuuluvani porukkaan.

Kyse ei ollut siitä, että mieleni olisi tehnyt tai että olisin repsahtanut. ABC:n possunpaistilounas kamalalla kastikkeella ei ollut edes hyvää. Söin sitä itku kurkussa, vain jotta kaverit olisivat tyytyväisiä ja hyväksyisivät minut. Sellainen olen aina ollut. Olen joutunut aina hakemaan hyväksyntää, tekemällä asioita joita en olisi halunnut tehdä tai menemällä jonnekin vaikka en olisi halunnut mennä. Vain ja ainoastaan siksi, että olisin saanut pitää kaverini. Loppuviikko meni samalla linjalla. Join ja söin seurana, jotta kaverit olisivat tyytyväisiä, heidän takiahan koko reissulle lähdin. Ei oltu näty aikoihin. Kotiin palatessa masennus tuosta repsahdusreissusta ruokki repsahtamista lisää ja sama homma jotakui kotona. En käynyt vaa'alla. Mikään ei kiinnostanut. Ei vaan huvittanut. Liika oli liikaa. Ei jaksanut. Töihin palatessa rytmi taas löytyi, ruokavalio oli kunnossa ja treenit sujui. Hetken.

 

Sitten alkoi toinen taantuma, heti tuon edellisen jälkeen. Silloin oli isäni 50-vuotis syntymäpäivät ja liuta kaikkia muita juhlia, oli huolia, surua ja murhetta kun pieni koiravauvamme menehtyi, ilon aiheita kun oma ensimmäinen kasvattivarsavauva näki päivänvalon. Stressiä ja kiirettä, väsymystä. Se on elämää. Vastoinkäymiset kasvattaa, ehkä joskus opin. Tuo taantuma oli ehkä kaikkein haastavin. Silloin annoin itselleni luvan syödä, mikä oli virhe. Siitäkin kuitenkin selvisin, entistä ehompana. 

Kiloja noiden kahden repsujakson aikana tuli takaisin yhteensä 8kg, mutta ne lähti muistaakseni kahdessa viikossa pois. Ei paha, ei huono. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, näin ajattelen. En silti suosittele! :)

Kolmas oli nyt. 

Treenit oli parina kuluneena viikkon onnistunut niin hyvin, että itsekin olin ihmeissäni. Koin elämäni ensimmäiset juoksulenkkini ja treenasin 6x viikossa. Sunnuntait lepoa. Ehkä liika oli taas liikaa? Aikaa ei jäänyt muuhun? Mieltä painoi tietysti myös muutkin asiat.

Se alkoi kun oli heinähommat elokuun alussa. Oltiin mökillä yötä. Alkoi tehdä kamalasti mieli muurinpohjalettuja, joita en ollut syönyt aikoihin. "Kerrankos tuota, kun mökillä ollaan" -ajattelin. Heinäntekoaamuna söin normaalisti aamupalan ja otin mukaani prodepatukoita, no calories -batteryä, funlight mehua yms. Äiti oli tehnyt ja tuonut talkooporukalle juustoleipiä ja kahvia. Söin sitten niitäkin. Illalla oli kamala nälkä päivän kulutuksesta ja sitä söi sitten kottikärryllisen kaikkea. Ihan oma vika, ihan oma moka. Tästä ei voi syyttää ketään muuta kun itseäni. Perkustin muurinpohjaletut! "Mä oon ahkeroinut tänään niin paljon, että kyllä mä nyt voin syödä vähän reilummin.. Huomenna taas ruotuun". Pa*kanmarjat p..kele! Siitähän se taas lähti. Yksi pienen pieni lipsahdus... Ja koko homma lähtee käsistä.

Mulle on tosi helppoa noudattaa ruokavaliota, oli se miten tiukka tahansa.. Mutta vaikeuksia on näkyvissä heti sitten, kun esimmäisen kerran tulee vähänkään lipsuttua, tarkoituksella tai vahingossa.. Antaa itselleen luvan, tai tilanteenapakosta. Seuraavan kerran tilanteen tullen, saatan ajatella että "eiköhän tämä mene samaan konkurssiin.." "ei se tuo edellinenkään lettu mitenkään painoa heilauttanut" "ei se tuo viimeviikonloppuinenkaan herkkupäivä mun dieettiä kaatanut". Se jää päälle. En tiedä mikä siinä on, mutta se vaan jää päälle. En osaa lopettaa tai rajoittaa sitä siihen yhteen kertaan tai yhteen päivään. Useimmiten se jatkuu sitten seuraavana päivänä. Tämä on koitunut mun dieetillä kaikkein suurimmaksi ongelmaksi. Nykyään välttelen tilanteita, joissa joutuisin lipsumaan, ihan vaan itseni takia. En halua saattaa itseäni tilanteeseen, jossa tiedän niin usein käyvän.. Koska tiedän myös sen, että en ehkä siitä ihan heti selviä.

Salilla käymisessä on ihan sama ongelma. Jos kerran jätän treenit väliin, seuraavalla kerralla sinne on vielä vaikeampi lähteä. Seuraava kerta siirtyy ja siirtyy, kynnys lähtemiseen nousee kokoajan korkeammalle. Vaikka se onkin niin kivaa ja se mun ykkösjuttu, josta tykkään tällähetkellä kaikkein eniten, joskus tulee päiviä tai tilanteita, että joutuu jäämään ylitöihin tai tulee jotain muuta, ja treenit on pakko skipata. Mielelläni en sitä koskaan tee, koska tiedän aina mihin se johtaa, seuraava kerta on taas paljon vaikeampi. Siksi yritänkin nykyään sovittaa menoni treenien mukaan. Ne on yleensä etusijalla.

Tuon viimeisimmän taatuman aikana aina töiden jälkeen mentiin äkkiä mökille ja oltiin siellä iltamyöhään. En katsonut mitä suuhuni laitoin. Söin kyllä kaikkea tervellistäkin.. mm. naudanulkofilettä, broilerin rintaa, uusia perunoita, avomaankurkkua jne. Mutta usein siellä oli myös mukana jotain epäterveellistä, sen enempää erittelemättä. Hävettää, suututtaa.

Onneksi se on kuitenkin nyt takanapäin ja se silta on poltettu. Muistellaan sitä nyt vain vaikeutena, joka on selätetty. Paino on huidellut +/- 2kg tässä taantuman aikana, enkä ole kamalasti turvonnutkaan. Silti se harmittaa.

Treenit maistuu taas! Heräsin lauantai aamuna 5:30 ja lähdin salille yksin, treenikaveri ei herännytkään. Päätin viime viikolla että vaikka mikä tulisi, lauantaina lähden salille tekemään jalat ja vatsat. Niin vaan lähdin. Ai että olin ylpeä itsestäni! Juttelin perjantaina illalla bodaavan työkaverin kanssa ja sain vielä lisäboostia intooni herätä aamulla aikaisin salille. Kummasti se muiden kannustus vaan auttaa!

Peeteeltä on tulossa uudet ohjelmat ja päivitykset huomenna, innolla odotan mitä tuleman pitää. Viisi kiloa pitäisi saada nyt mahdollisimman nopeasti pois.. Kuka meidän painonpudotusryhmästä siihen ensimmäisenä kykenee, saa peeteeltä palkinnon ;) Motivaatio on nyt kyllä huipussaan! :) Tykkään kisailusta. ;)

Kadun, etten lopettanut repsuilua aiemmin.

Usein sitä taas ruotuun päästessä miettii, että olisi vaan pitänyt katkaista repsuilu aiemmin, ottaa itseä niskasta kiinni ja jatkaa taas.. Pääasia kuitenkin, että jatkaa!

Minulle aika paljon motivaatiota tuo muut ihmiset, kannustus ja muiden onnistumiset. Tykkään lukea muiden onnistumistarinoita ja ajatella, että tohon mäkin vielä pystyn! Mäkin haluan olla noin hyvä! Netti ja sosiaalinen media on täynnä kaikkea, mistä itse voi saada irti paljonkin. Facebookissa ja Instagramissa on kanavia, joissa samanhenkiset ihmiset pääsee kertomaan juttuja ja jakamaan tarinoita. Minun mielestä parhaat kanavat ovat esimerkiksi tikis ja #tääonmunjuttu. Niissä itse vaikutan ja imen niistä itseeni motivaatiota. Luen myös paljon muiden blogeja.

Mä olen tuonut esille tätä mun juttua niin facebookissa, instagamissa kun täällä blogissakin. Se, että kertoo muille omasta projektistaan, tavoitteistaan ja edistymisestään, ruokkii ainakin mun omaa motivaatiota. Repsahtaminen ei oo niin ilmeistä, kun muut tietää projektista. Sitä ei vaan kehtaa repsahtaa.

Vaikeudet on ollut myös yks mun valttikortti. Elämässä on sattunut ja tapahtunut viime aikoina. Mä oon nähnyt erilaisissa asioissa epäonnistuneita ihmisiä ja kattonut vierestä ikäviäkin juttuja.. Ne on vaikuttanut tähän juttuun negatiivisesti välillä, mutta sitten taas olen osannut käyttää niitä positiivisesti hyödykseni. Mä oon treenannut hulluna ja syönyt ihan himoterveellisesti, jotta mä en näyttäisi olevan niin huonossa jamassa kun joku muu. Mä olen halunnut näyttää muille ja itselleni mihin musta on kaikkien vaikeuksien keskellä.. Ja oon halunnut näyttää mun tekemisiä epäileville, että mä pystyn mihin vain mä haluan. Sillä oon pärjännyt aika pitkälle :)

Mulla on myös muutamia kavereita, jotka on olleet vuoden aikana ihan samassa tilanteessa. Heidän kanssaan jutteleminen ja kokemuksien ja tuntojen jakaminen on motivoinut paljon. Motivoidun paljon esimerkiksi jonkun toisen "Salille!" -tilapäivityksestä facebookiin ja haluan lähteä itsekin, että voin päivittää saman ;) Myös kuvat salilta, herkullisen terveellisistä ruoista ja esimerkiksi kommentit omiin juttuihin tai kuviin ruokkii motivaatiota ihan hurjasti lisää! 

Teeveestä tulee aika-ajoin Jutan superdieettejä tai muita ohjelmia, joita katsomalla ei ainakaan sipsipussi tupsahda kouraan. Jos mulla on treenit tai ruokailut jossain kohtaa mennyt vähän huonosti, oon kattonut Katsomosta fitnesspäiväkirjoja tai Jutan superdieettejä, ei niitä katsoessa vaan voi syödä mitään epäterveellistä, ja ohjelman jälkeen on miltei pakko lähteä  treenaamaan! Suosittelen ;)

Sosiaalisessa mediassa on kiva hehkuttaa sitä omaa juttuaan, mutta tosi kivaa on lukea myös muiden juttuja ja onnistumisia! Muita voi ärsyttää se jatkuva salipäivittely, tai sitten voi olla niitä, jotka on vaan kateellisia kun eivät itse jaksa ja kehtaa! ;) Minua ei ainakaan päivitykset haittaa! Päinvastoin. 

Minun matkaa voi seurata myös instagramissa nimimerkin takaa: tuvipirpana

Facebookista löytyy blogiin liittyvä ryhmä: Belldama, jossa ilmoittelen uunituoreista blogiteksteistä ja muista jutuista. ;) 

Mikä sua motivoi? Vastaa kommenttiboxiin, tai klikkaa itsesi tykkäämään blogini facebooksivuista ja vastaa sitä kautta! :)

Pysykäähän kuulolla! ;)

Onnistumisen avaimet

Yllätyin, kun huomasin että blogin kävijämäärät pompsahtivat tänään huomattavasti, eilisen "Projekti pähkinänkuoressa"-postauksen jälkeen. Eihän nuo vielä taivaissa ole, mutta tähän astisiin päivittäisiin kävijöihin verrattuna huomattavasti enemmän kun lähiaikoina muutoin. Reilu 200 kävijää tänään! "H-heeei, minut on huomattu! " :) 

Minulta usein kysytään, mikä on se taikatemppu tai hokkuspokkus-tuote, jolla mä oon onnistunut karistamaan kiloja ja onnistunut laihtumaan.. 

Siis mikä? 

Hokkuspokkustemppu? 

Alan kertoa mitä mä itse olen tehnyt. Ensinnäkin, täytyy miettiä, haluaako sitä todella? Mitä on valmis tekemään sen eteen ja mistä on valmis luopumaan? Aikaa ja vaivaahan se tarvitsee, mutta ennenkaikkea päättäisyyttä ja sisua.. Selkärankaa! 

Usein siinä kohtaa kun sanon, ettei ole olemassa mitään ihmepilleriä joka laihduttaa tuosta noin vaan ilman mitään ruokaremonttia tai liikkumista, kysyjän ilme latistuu. Sen eteen ei haluttaisi tehdä töitä.  Minulle tulee siitä surullinen olo. Toki pelkällä ruokavaliollakin saa aikaan hyviäkin tuloksia, mutta parhaat tulokset tulee liikunnalla ja oikeanlaisella ruokavaliolla. Mitään ihmepilleriä ei ole keksitty, ei maailmassa olisi muuten niin paljon ylipainoisia. 

 Tiedän itse sen olon ja tilanteen, miltä tuntuu kun puntaroi asian kanssa ja haluaa laihtua mutta omasta mielesään ei siihen vain pysty. Entä jos kuitenkin päättää, että "minähän muuten pystyn"?! "Jumankekka mä näytän tolle ja noille kaikille, että mähän pystyn! Vaikka naapurin Eira ei pysty, mä näytän sille mitä mä teen, josko sekin innostuisi tästä mun hommasta.. ja sit sekin pystyy! Niin minä silloin ajattelin. Alkuun oli paljon epäilijöitä, herkkujen tuputtajia ja mollaajia.. "Ei toi kestä kun kaks viikkoo ja sä repsahdat". Päätin pystyä ja mä pystyn! Pysty säkin, jooko? <3

Muutos lähtee itsestä ja päätöksestä aloittaa terveelliset elämäntavat ja liikkuminen. Säännöllinen, terveellinen ja monipuolinen syöminen. Ei se kuitenkaan mitään ydinfysiikkaa ole, eikä vaadi sen kummempia kommervenkkejä ruoanlaittoonkaan. Ihan perus ruoka käy, ilman kermoja ja huonoja rasvoja! Mä en oikeasti ole nähnyt nälkää varmaan kun yhden käden sormien verran koko tämän vuoden aikana, sekin aina johtunut ihan omista tyhmyyksistä. En ole joutunut luopumaan oikeastaan mistään muusta kuin sokerista, kermoista, rasvalla läträämisestä ja valmisruoista. Voin kertoa, että itse tehty raikas ruoka on tuhat kertaa parempaa kuin mikään kaupan valmismoska. Herkkuja voi tehdä ihan hyvin itsekin, terveellisistä vaihtoehdoista. Omia suosikkiherkkuruokiani on esimerkiksi itse tehdyt ranskalaiset, bataattiburgerit, jauhelihapihvit, bataattiranskalaiset, tortillapizza.. ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan..

Täytyy olla jokin tavoite  jota havitella, ilman sitä koko hommassa ei ole oikeastaan mitään päätä eikä häntää, koska silloin antaa itselleen hiljaisen luvan lopettaa projektin milloin vain. Kun on tavoite, on mitä havitella ja päämäärä mihin täytyy päästä. Se ruokkii motivaatiota. Projekti loppuu kun tavoite on saavutettu .. Ei yhtään ennen sitä. Mutta itseni kohdalla täytyy todeta, että "tyytyväisyys tappaa kehityksen". Yhden tavoitteen olen jo saavuttanut, mutta keksin niitä kokoajan lisää, mikä onkin järkevää! Jos tavoite on esimerkiksi pudottaa painoa 30kg, kannattaa tuo tavoite pilkkoa osatavoitteisiin, esimerkiksi tasakymmenlukuihin, tai puoliksi. Palkita itsensä hyvin tehdystä työstä, ostamalla esim itselle jotain kivaa. Ruokaa tuo palkinto ei kuitenkaan kannata olla. En anna itselleni lupaa olla tyytyväinen itseeni, koska haluan kokoajan kehittyä lisää. Tämä laji oikeasti vie mennessään! ;)

Täytyy siis olla motivaatio, joka tulee jostain. Mistä? Nykyään sosiaalinen media on täynnä fitnesshypetystä, terveellinen elämäntyyli on nykyään IN. Itsekin haalin motivaatiota muiden salipäivityksistä, blogikirjoituksista, muutoskuvista ja sensellaisesta. Täytyy kuitenkin olla realistinen. Minä, sadankilonkeijukainen, en voi näyttää samalta vuoden päästä kuin Michelle Lewin tai Nicole Wilkins. En vaan voi. Mun kroppa ei ole samanlainen, vaan mun kroppa on mun näköinen. Siitä ei voi tulla samanlaista kun jollain muulla, mutta voin rakentaa siitä omanlaisen, hyvän näköisen ja kireän kropan.. Ehkä jopa paremman, kuin jollain toisella. Tämä on yksi asia, joka mun itseni on ollut välillä vaikea sisäistää. Vaikka kuinka hankkisi samanlaiset treenitrikoot kun naapurijuoksumatolla juoksevalla kireällä salikissalla ja juoksisin ja treenaisin yhtä kovaa ja paljon, en millään voi saada hänen vartaloaan. Sama pätee esimerkiksi hiuksiin.. Vaikka leikkauttaisi itselleen saman mallin kun jollain toisella, ei sitä naamaa voi kuitenkaan vaihtaa. :D

Kun päätös täydelliseen elämäntapamuutokseen on tehty, tavoitteet kunnossa ja motivaatiotakin vaikka muille jakaa, alkaa kova treenaaminen. Itsekuri on jokapäiväisessä elämässä tiiviisti läsnä. 

 

Itselle päätös muutokseen oli helppo, motivaatiota oli todella paljon ja toteutuskaan ei jäänyt puolitiehen. Monet ihmettelivät, mistä sain silloin alkuun sen kaiken energian, jolla jaksoin paahtaa päivästä toiseen töiden treenien, kotiharrastusten ja ruoanlaiton ja arjen pyörittämisen välillä, ja sain vielä koko paletin toimimaan hallitusti. Ihmettelin sitä oikeastaan itsekin. Sen laiskan ja väsyneen, huonon itsetunnon omaavan sohvaperunan takaa kuoriutui itsevarma ja päättäväinen nuori nainen! Intohimo salitreeneihin ja tähän the juttuun alkoi olla niin kova, että kun tiettyyn  rytmiin pääsi, kaikki oli loppujenlopuksi todella helppoa. Mun piti vain päättää, että tätä mä teen ja tää on mun juttu! Loput sujui omalla painollaan. 

Nykyään kun kehotan kavereita tai tuttuja liikkumaan, he valittavat väsymystä ja päänsärkyä ja jaksamattomuutta jne. No siitä liikkumattomuudesta se juuri johtuu. Mä tiedän hei, kokemuksesta. Ennen töiden jälkeen lysähdin kotona  tietokoneelle, söin mitä sattui, menin nukkumaan ja aina väsytti. En liikkunut. Itse käytin joskus samoja tekosyitä.. Miten voi jaksaa liikkua, jos työpäivän jälkeen on niin puhki,poikki ja väsynyt jo muutenkin? No kun siitä se juuri johtuu, kun ei liiku. Oon huomannut jaksavani paljon paremmin töissä ja töiden jälkeen, mun henkinen jaksaminen on paljon parempi sellaisissa tilanteissa joissa sitä kysytään, enkä tunne olevani "loppu" niin helposti kun silloin ennen. Nyt jaksan ja voin paljon parmemmin! Samaa olen yrittänyt toitottaa useammallekin läheiselleni, siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Muutos kun pitää lähteä itsestä. Nykyään uni tuleekin paremmin illalla ja unenlaatu on parantunut, kun liikkuu kunnolla. Joskus kärsin myös univaikeuksista sen takia.

Valmentajani Terhi on monesti sanonut, että mulla on asenne kohdillaan. Tehdään eikä meinata! Voin allekirjoittaa tuon kyllä ihan täysin. Tykkään haastaa itseäni, ja kukapa nyt itselleen haluaisi hävitä! ;) Jossain vaiheessa vauhti oli kuitenkin tosi kova. Ruokavalio tiukka ja treenejä paljon. Terhi sanoikin, että myös mulle tulee jossain vaiheessa taantuma, se on ihan normaalia. Ja tulihan se..

Tuli aika, jolloin tuntui ettei mikään enää kiinnostanut. Ei huvittanut lähteä salille, ruokavalio tökki ja en saanut rahkaa alas suustani.. Hetken se vei, kun irtautui kaikesta tuosta, tankkasi kunnolla ja palasi taas raiteille. Se auttoi ja antoi taas uutta potkua projektiin! Ensimmäisestä taantumasta selvittiin hyvin.. Toisessa taantumassa meinasi kuitenkin olla sellaista ongelmaa, että tankkaaminen meinasi jäädä päälle ja syöminen mennä överiksi. Siksi vähän pelkäänkin aina sitä tilannetta, jos on pakko soveltaa ruokavaliossa ja syötävä jotain kiellettyä.. Seuraavalla kerralla annan taas anteeksi itselleni, sovellan enemmän.. Sitten riistäytyy koko homma käsistä. Niin kävi kerran, mutta Terhillä oli konstit siihenkin! Mutta halu jatkaa, täytyy löytää ihan omasta itsestä! Vanha sohvaperuna meinasi päästä silloin valloilleen, mutta näitä juttuja kun ei opi kun kantapään kautta ja harjoittelemalla. Välillä Terhin kanssa on harjoiteltu esimerkiksi sitä, että lähdettiin kerran miehen kanssa viikonlopuksi kylpylälomalle, sain syödä vapaammin, mutta syömiset piti valita viisaasti. Terveellistä siis! Onhan se joskus vaikeaa, kun houkutus on liian suuri, entiselle herkkuper*eelle! Mutta jos minä opin, oppii muutkin ;)

Nyt tässä on kuukauden verran ollut kolmatta taantumaa. Paino ei ole mitenkään radikaalisti noussut, heittelee +/- 2kg, mutta salitreenit on olleet nyt kuukauden verran tauolla. Kamala polte sinne on kokoajan takaisin, mutta lauantaina onneksi pääsen taas treenailemaan! Odotan innolla! Ruokavalio on ollut suht järkevää. Pientä sovellusta. Olen antanut siihen itselleni nyt luvan, kun ollaan paljon oltu mökillä ja siellä syöminen ilman jääkaappia ym on vähän vaikeampaa kuin kotona. Hyvin oon silti selvinnyt! :)

Salivehkeet valmiina tositoimiin.

Itsekuria ja päättäväisyyttä täytyy löytyä, että houkutuksista pääsee yli, repsahduksia ei tule ja treenit tehdään kuten on suunniteltu. Ruoat kannattaa tehdä valmiiksi kippoihin jääkaappiin, joissa ne lämmittää kun tulee kotiin ja ottaa evääksi kippoon mukaan esim töihin. Omasta mielestäni kaikki on oikeastaan ollut tosi helppoa. Se vaatii vaan sen kerran-kaksi viikossa kun tekee viikon ruoat valmiiksi. Salaattia ja kasvaksia preparoi jääkaappiin valmiiksi isompaan kulhoon, josta sitä nappaa aina aterialla tai laittaa pienempää rasiaan mukaan jos lähtee johonkin. Mulla itsellä on jossain vaiheessa ollut käytössä myös se kylmälaukku. johon saa kätevästi kaikki mukaan!

Suunnitelmallisuus on kaikessa helpottava asia. Itse suunnittelen viikon ruokailut etukäteen, käyn kaupassa kerran viikossa ostamassa kaiken tarvittavan suunnitelluihin ruokiin kerralla. Maitorahkaa, mehukeittoa jne, joita menee enemmän eikä mahdu kaappiin, käydään pienemmästä lähikaupasta sitten useammin. Kun ei joka päivä ole käymässä kaupasta jotain, ruokaan menee rahaa vähemmän, eikä tule ostettua mitään ylimääräistä esimerkiksi nälkäisenä, ja repsahtamisen riski on pienempi. Nälkäisenä ei missään nimessä kannattaisi mennä kauppaan! 

Mulla itsellä oli tuossa kerran viikossa kaupassa käynnissä aika paljon opettelemista, mutta ruokalistan avulla sekin helpottui. Aikaisemmin kävimme joka päivä kaupassa töiden jälkeen. Se myös kuormittaa jaksamista, vie aikaa ainakin sen puoli tuntia ylimääräistä päivässä ja useinkin sieltä tarttui mukaan lohta tai pihviä tai jotain, mitä juuri sillä hetkellä teki mieli.. Sallittua kuitenkin, mutta nälkäisenä sitä vaan ostelee kaikkea, vaikka jääkaappi olisi kotona puolillaan..

Kehityskuvat, painot ja mitat kannattaa olla ylhäällä heti aloittamisesta asti. Kuvia kannattaa ottaa vaikka 1-2kk välein, jotta tuloksia huomaa. Ei kuitenkaan kannata joka päivä silmät sikkurallaan tuijottaa kuvia, silloin stressaantuu liikaa koko hommasta. Paino kannattaa mitata vaikka 1-2 kertaa viikossa, aamulla vessassa käynnin jälkeen.

Iltapala.

TNT Trainerit on ollut mulle tosi hyvä apu pitää kaikesta kirjaa. Sinne saan laitettua painon, mitat ja päiväkirjamerkinnät salitreeneeistä. Mitoista ja painosita  tulee myös graafiset kaaviot sitä mukaa, kun paino alkaa laskea. ;) Pt:n tekemät salihojelmat tulevat suoraan tuonne, ja ne on näkyvissä siellä kokoajan. Puhelimeen on saatavilla sovellus, jonka kautta ohjelmat voi suorittaa suoraan tuonne, ilman paperilappuja ja kyniä mukana salilla. Suosittelen!  :)

En ole personal trainer enkä alan asiantuntija, puhun vain omista kokemuksistani. Ihanaa, jos näistä oli jollekin hyötyä, mutta jos epäröit, minulta saa kysyä mitä vain. Yritän vastata niin hyvin kuin osaan ja suinkin pystyn. Mun oma projekti on pahasti vielä kesken, mutta vielä jonain päivänä saan hehkuttaa sitä, että laihdutus on takana ja pääsen keskittymään kunnolla kovaa treenaamiseen ja kehonrakennukseen. Toki nytkin treenataan kovaa, mutta pääsääntöisesti rasvanpolttomielessä, mutta pikkuisen sivussa lihaksen takomista, etteivät kokonaan karise.. :)

Mukavaa treenisyksyä kaikille! Tsempatkaa toisianne ja auttakaa uudet lajin pariin tulijat ainakin alkuun. Niitä näin syksyn korvilla taas ilmaantuu ;) Aina kun nään uuden "eksyneen näköisen" kasvon salilla, itselle tulee usein mieleen se oma ensimmäinen kerta salilla, kun kaikki oli niin uutta ja pelottavaa ja ihmisiä oli kaikkialla.. Olo oli ihan oikeasti kun eksyksissä. Silloin olis ollut joku tuki tarpeen. :)

Pois mukavuusalueelta

Olen viimeaikoina paininut paljon asioiden kanssa, missä täytyy poistua omalta mukavuusalueelta. Se on ajatuksena tosi pelottavaa ja toteutuksena tosi haastavaa. Jälkikäteen kuitenkin tosi palkitsevaa.

Puntarissa on viimeaikoina ollut paljon eri vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen.. Mulle henkilökohtaisesti on vaikeaa poiketa kaikesta tutusta ja turvallisesta. Oli sitten kysymys työasioista, treeneistä, rutiineista, kynsistä, mistä vaan. Niinhän sitä sanotaan, että "vaihtelu virkistää" ja kaikki on niin "uutta ja jännää". No tottahan se on. Mutta ihan perkustin pelottavaa!

En nyt sano sen enempää vielä mistän muusta, pidetään hulluja jännityksessä.. Mutta tässä nyt kuvia yhdestä mukavuusalueelta poistumisesta. Yleensä mun kynnet on tosi hillityt ja neutraalit. Useimmiten ranskalainen joillain hempeillä pinkeillä yksityiskohdilla tai perus ranskalainen hirveellä määrällä timantteja.. tms.

Tälläkertaa löysin netin syövereistä aivan ihanat pinkit kynnet ja päätin tehdä niistä oman versioni, koska samanlaisia en halunnut tehdä, enkä löytänyt edes samoja värejäkään.

Näissä nyt käytetty Mosaicin 18 Silk Cherryä värigeelinä. Kynnet rakennettu käyttäen Mosaicin Natural+ builder geeliä (kynsissä joissa ei koko petiä peittävää värigeeliä), kaikissa rakennegeelinä Crystal builder geeliä ja päällä Flexy clear-geeliä, Viimeistelyyn Flexy Top Geeliä.

Kuvat ei aivan anna oikeutta tuolle värille, mutta koitan saada jossain vaiheessa ikuistettua kynnet niin, että oikea värikin näkyy. Tällähetkellä käytössä vain puhelimen kamera. Suunnitelmissa kuitenkin hankkia blogia varten oleviin kuviin ihan kunnon kamera :)

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kosketus Mosaiciin noin niinkun itse tehneenä. Minulle on kerran tehty kynnet Mosaicin geeleillä, mutta nyt tein eka kertaa itse. Mosaicia on paljon hypetetty ja ylistetty, mutta mun mielestä ne nyt ei ihan hirveästi eroa esimerkiksi Nail Creationin tai Cesarsin geeleistä. Kaikissa kesto ja työstettävyys on melkeinpä samaa luokkaa, ja hintakaan ei oikeastaan nosta mitään näistä merkeistä millekään jalustalle. Voin ehkä antaa paremman mielipiteen myöhemmin, kunhan olen enemmän tutustunut Mosaiciin.

Nail Creationilla on myös olemassa Flex Gloss geeli. Flexyllä tulee joustavammat ja "kolhuja anteeksi antavammat" kynnet, mikä mun mielestä on ihan hyvä ominaisuus ja siksi tykkään käyttää niitä. Tarvitsen käsiäni paljon työssä ja vapaa-ajalla, joten kynnetkin on kovassa käytössä ja niiden tulee kestää! :)

Viime viikolla tilasin nuo geelit Mosaicilta ja tein myös uudet tilauksen Cesarshopista. Tässä tuotteet, jotka päätyivät minun ostoskorin kautta kotiin hypisteltäviksi:

Mitäs pidätte kynsistä?

Onko oma suosikkinne Mosaic vaiko joku muu?

Mikä olisi paras edullisen hintaluokan kamera satunnaisiin kynsikuvailuihin ym tärkeisiin kuviin, ehdotuksia? :)