Torstaina illalla salin jälkeen tuntui, että mä pystyn kaikkeen, mihinkä vaan haluan.. Juttelin pt:n kanssa sähköpostin välityksellä ja tuumittiinkin, että ei mene pitkään kun paino alkaa taas uudella kymmenluvulla.. Jos vaan pää kestää ja pysyy kasassa :) Silloin tuntui, että "piece of cake", ei mitään ongelmaa.. Tilanne hallinnassa, kyl mä tän handlaan!
Motivaatio on nyt niin korkeella, että mua ei pysäytä mikään. Salille mennään vaikka olis mikä, ja treenit tehdään kunnolla. Ruokavaliosta ei lipsuta! Viis kiloa on kohta taas kasassa ;)
Eilen illalla kuitenkin kaikki ajatukset romuttui... Mä olin aamulla syönyt puddingsösserön aamiaiseksi.. (lisään siihen myös aamun rasvat) ja sokeroimatonta mehukeittoa erikseen. Välipalaksi rahkan mehukeitolla.. (pähkinät unohtui kotiin). Rahkaa oon yrittänyt välttää, mutta se on töissä hyvä välipala kun vie nälän pois useammaksi tunniksi, ennenkun taas pääsee tauolle.. Lounaaksi salaatti kananmunanvalkuaisilla sekä pienellä lorauksella salaatinkastiketta ja kotona päivälliseksi sama setti. Välipalan pähkinät söin tässä välissä, kun unohtuivat aiemmin. Iltapalaksi valkuaiset ja pähkinöitä.
Päivällisen jälkeen mulla alkoi nälkä kurnia heti, kun sain viimeisen salaatinlehden kurkusta alas ja laitoin astiat tiskiin. Menin sohvalle lepäämään kun olin niin poikki.. Mieleen sitten vaan tulikin, mittä kaikkea ennen oli normaalia syödä perjantaisin Vain Elämää katsoessa,. Lasi viiniä, juustoja, irtokarkkia, sipsiä.. Sitten alkoi itkettää... Eikä siitä meinannut tulla loppua... Itkin ja hoin lempiherkkuja... "snikkerssi"... "daim suklaalevy".. "mars".. "pätkis".. "sais ees riisikakun" "tai ruisleipää".. "irtokarkkipussi"..."rommirusina jäätelö".. Vollotin ja vollotin. Mies tuli halaamaan ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt kenenkään itkevän ruoan tai herkkujen takia. No nyt on :D Mulla oli aivan kamala herkkuhimo. Ja NÄLKÄ!. Siis aivan kamala. Tollasta ei ole ollut koskaan ennen. Oli niin nälkä, että itkin jopa riisikakun ja leivän perään. :D Mies toi mulle ison lasin funlight mehua, ja onneksi se vähän hillitsi nälkää... Kyllä mua näin jälkikäteen huvittaa. Onneksi kukaan muu ei kuullut :D
Tuosta kohtauksesta onneksi selvittiin ilman naposteluja tai repsahduksia. Join mehuni ja menin äkkiä nukkumaan, että aamupala-aika tulisi nopeammin..
Siitä selvittiin.<3 Hetkeäkään ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisin popsinut mitään ylimääräistä, Iltapalan kananmunanvalkuaiset söin vähän aiemmin kun muun iltapalan, mutta mitään ylimääräistä ei mennyt kurkusta alas. Oon niin ylpeä itsestäni :) Motivaatio säilyi, pää kesti kasassa ja minä ruodussa. Oli vaan niin herkkä hetki, että oli pakko tirauttaa pienet itkut :D Ja sehän helpotti!
Mukavaa viikonloppua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti