Onnistumisen avaimet

Yllätyin, kun huomasin että blogin kävijämäärät pompsahtivat tänään huomattavasti, eilisen "Projekti pähkinänkuoressa"-postauksen jälkeen. Eihän nuo vielä taivaissa ole, mutta tähän astisiin päivittäisiin kävijöihin verrattuna huomattavasti enemmän kun lähiaikoina muutoin. Reilu 200 kävijää tänään! "H-heeei, minut on huomattu! " :) 

Minulta usein kysytään, mikä on se taikatemppu tai hokkuspokkus-tuote, jolla mä oon onnistunut karistamaan kiloja ja onnistunut laihtumaan.. 

Siis mikä? 

Hokkuspokkustemppu? 

Alan kertoa mitä mä itse olen tehnyt. Ensinnäkin, täytyy miettiä, haluaako sitä todella? Mitä on valmis tekemään sen eteen ja mistä on valmis luopumaan? Aikaa ja vaivaahan se tarvitsee, mutta ennenkaikkea päättäisyyttä ja sisua.. Selkärankaa! 

Usein siinä kohtaa kun sanon, ettei ole olemassa mitään ihmepilleriä joka laihduttaa tuosta noin vaan ilman mitään ruokaremonttia tai liikkumista, kysyjän ilme latistuu. Sen eteen ei haluttaisi tehdä töitä.  Minulle tulee siitä surullinen olo. Toki pelkällä ruokavaliollakin saa aikaan hyviäkin tuloksia, mutta parhaat tulokset tulee liikunnalla ja oikeanlaisella ruokavaliolla. Mitään ihmepilleriä ei ole keksitty, ei maailmassa olisi muuten niin paljon ylipainoisia. 

 Tiedän itse sen olon ja tilanteen, miltä tuntuu kun puntaroi asian kanssa ja haluaa laihtua mutta omasta mielesään ei siihen vain pysty. Entä jos kuitenkin päättää, että "minähän muuten pystyn"?! "Jumankekka mä näytän tolle ja noille kaikille, että mähän pystyn! Vaikka naapurin Eira ei pysty, mä näytän sille mitä mä teen, josko sekin innostuisi tästä mun hommasta.. ja sit sekin pystyy! Niin minä silloin ajattelin. Alkuun oli paljon epäilijöitä, herkkujen tuputtajia ja mollaajia.. "Ei toi kestä kun kaks viikkoo ja sä repsahdat". Päätin pystyä ja mä pystyn! Pysty säkin, jooko? <3

Muutos lähtee itsestä ja päätöksestä aloittaa terveelliset elämäntavat ja liikkuminen. Säännöllinen, terveellinen ja monipuolinen syöminen. Ei se kuitenkaan mitään ydinfysiikkaa ole, eikä vaadi sen kummempia kommervenkkejä ruoanlaittoonkaan. Ihan perus ruoka käy, ilman kermoja ja huonoja rasvoja! Mä en oikeasti ole nähnyt nälkää varmaan kun yhden käden sormien verran koko tämän vuoden aikana, sekin aina johtunut ihan omista tyhmyyksistä. En ole joutunut luopumaan oikeastaan mistään muusta kuin sokerista, kermoista, rasvalla läträämisestä ja valmisruoista. Voin kertoa, että itse tehty raikas ruoka on tuhat kertaa parempaa kuin mikään kaupan valmismoska. Herkkuja voi tehdä ihan hyvin itsekin, terveellisistä vaihtoehdoista. Omia suosikkiherkkuruokiani on esimerkiksi itse tehdyt ranskalaiset, bataattiburgerit, jauhelihapihvit, bataattiranskalaiset, tortillapizza.. ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan..

Täytyy olla jokin tavoite  jota havitella, ilman sitä koko hommassa ei ole oikeastaan mitään päätä eikä häntää, koska silloin antaa itselleen hiljaisen luvan lopettaa projektin milloin vain. Kun on tavoite, on mitä havitella ja päämäärä mihin täytyy päästä. Se ruokkii motivaatiota. Projekti loppuu kun tavoite on saavutettu .. Ei yhtään ennen sitä. Mutta itseni kohdalla täytyy todeta, että "tyytyväisyys tappaa kehityksen". Yhden tavoitteen olen jo saavuttanut, mutta keksin niitä kokoajan lisää, mikä onkin järkevää! Jos tavoite on esimerkiksi pudottaa painoa 30kg, kannattaa tuo tavoite pilkkoa osatavoitteisiin, esimerkiksi tasakymmenlukuihin, tai puoliksi. Palkita itsensä hyvin tehdystä työstä, ostamalla esim itselle jotain kivaa. Ruokaa tuo palkinto ei kuitenkaan kannata olla. En anna itselleni lupaa olla tyytyväinen itseeni, koska haluan kokoajan kehittyä lisää. Tämä laji oikeasti vie mennessään! ;)

Täytyy siis olla motivaatio, joka tulee jostain. Mistä? Nykyään sosiaalinen media on täynnä fitnesshypetystä, terveellinen elämäntyyli on nykyään IN. Itsekin haalin motivaatiota muiden salipäivityksistä, blogikirjoituksista, muutoskuvista ja sensellaisesta. Täytyy kuitenkin olla realistinen. Minä, sadankilonkeijukainen, en voi näyttää samalta vuoden päästä kuin Michelle Lewin tai Nicole Wilkins. En vaan voi. Mun kroppa ei ole samanlainen, vaan mun kroppa on mun näköinen. Siitä ei voi tulla samanlaista kun jollain muulla, mutta voin rakentaa siitä omanlaisen, hyvän näköisen ja kireän kropan.. Ehkä jopa paremman, kuin jollain toisella. Tämä on yksi asia, joka mun itseni on ollut välillä vaikea sisäistää. Vaikka kuinka hankkisi samanlaiset treenitrikoot kun naapurijuoksumatolla juoksevalla kireällä salikissalla ja juoksisin ja treenaisin yhtä kovaa ja paljon, en millään voi saada hänen vartaloaan. Sama pätee esimerkiksi hiuksiin.. Vaikka leikkauttaisi itselleen saman mallin kun jollain toisella, ei sitä naamaa voi kuitenkaan vaihtaa. :D

Kun päätös täydelliseen elämäntapamuutokseen on tehty, tavoitteet kunnossa ja motivaatiotakin vaikka muille jakaa, alkaa kova treenaaminen. Itsekuri on jokapäiväisessä elämässä tiiviisti läsnä. 

 

Itselle päätös muutokseen oli helppo, motivaatiota oli todella paljon ja toteutuskaan ei jäänyt puolitiehen. Monet ihmettelivät, mistä sain silloin alkuun sen kaiken energian, jolla jaksoin paahtaa päivästä toiseen töiden treenien, kotiharrastusten ja ruoanlaiton ja arjen pyörittämisen välillä, ja sain vielä koko paletin toimimaan hallitusti. Ihmettelin sitä oikeastaan itsekin. Sen laiskan ja väsyneen, huonon itsetunnon omaavan sohvaperunan takaa kuoriutui itsevarma ja päättäväinen nuori nainen! Intohimo salitreeneihin ja tähän the juttuun alkoi olla niin kova, että kun tiettyyn  rytmiin pääsi, kaikki oli loppujenlopuksi todella helppoa. Mun piti vain päättää, että tätä mä teen ja tää on mun juttu! Loput sujui omalla painollaan. 

Nykyään kun kehotan kavereita tai tuttuja liikkumaan, he valittavat väsymystä ja päänsärkyä ja jaksamattomuutta jne. No siitä liikkumattomuudesta se juuri johtuu. Mä tiedän hei, kokemuksesta. Ennen töiden jälkeen lysähdin kotona  tietokoneelle, söin mitä sattui, menin nukkumaan ja aina väsytti. En liikkunut. Itse käytin joskus samoja tekosyitä.. Miten voi jaksaa liikkua, jos työpäivän jälkeen on niin puhki,poikki ja väsynyt jo muutenkin? No kun siitä se juuri johtuu, kun ei liiku. Oon huomannut jaksavani paljon paremmin töissä ja töiden jälkeen, mun henkinen jaksaminen on paljon parempi sellaisissa tilanteissa joissa sitä kysytään, enkä tunne olevani "loppu" niin helposti kun silloin ennen. Nyt jaksan ja voin paljon parmemmin! Samaa olen yrittänyt toitottaa useammallekin läheiselleni, siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Muutos kun pitää lähteä itsestä. Nykyään uni tuleekin paremmin illalla ja unenlaatu on parantunut, kun liikkuu kunnolla. Joskus kärsin myös univaikeuksista sen takia.

Valmentajani Terhi on monesti sanonut, että mulla on asenne kohdillaan. Tehdään eikä meinata! Voin allekirjoittaa tuon kyllä ihan täysin. Tykkään haastaa itseäni, ja kukapa nyt itselleen haluaisi hävitä! ;) Jossain vaiheessa vauhti oli kuitenkin tosi kova. Ruokavalio tiukka ja treenejä paljon. Terhi sanoikin, että myös mulle tulee jossain vaiheessa taantuma, se on ihan normaalia. Ja tulihan se..

Tuli aika, jolloin tuntui ettei mikään enää kiinnostanut. Ei huvittanut lähteä salille, ruokavalio tökki ja en saanut rahkaa alas suustani.. Hetken se vei, kun irtautui kaikesta tuosta, tankkasi kunnolla ja palasi taas raiteille. Se auttoi ja antoi taas uutta potkua projektiin! Ensimmäisestä taantumasta selvittiin hyvin.. Toisessa taantumassa meinasi kuitenkin olla sellaista ongelmaa, että tankkaaminen meinasi jäädä päälle ja syöminen mennä överiksi. Siksi vähän pelkäänkin aina sitä tilannetta, jos on pakko soveltaa ruokavaliossa ja syötävä jotain kiellettyä.. Seuraavalla kerralla annan taas anteeksi itselleni, sovellan enemmän.. Sitten riistäytyy koko homma käsistä. Niin kävi kerran, mutta Terhillä oli konstit siihenkin! Mutta halu jatkaa, täytyy löytää ihan omasta itsestä! Vanha sohvaperuna meinasi päästä silloin valloilleen, mutta näitä juttuja kun ei opi kun kantapään kautta ja harjoittelemalla. Välillä Terhin kanssa on harjoiteltu esimerkiksi sitä, että lähdettiin kerran miehen kanssa viikonlopuksi kylpylälomalle, sain syödä vapaammin, mutta syömiset piti valita viisaasti. Terveellistä siis! Onhan se joskus vaikeaa, kun houkutus on liian suuri, entiselle herkkuper*eelle! Mutta jos minä opin, oppii muutkin ;)

Nyt tässä on kuukauden verran ollut kolmatta taantumaa. Paino ei ole mitenkään radikaalisti noussut, heittelee +/- 2kg, mutta salitreenit on olleet nyt kuukauden verran tauolla. Kamala polte sinne on kokoajan takaisin, mutta lauantaina onneksi pääsen taas treenailemaan! Odotan innolla! Ruokavalio on ollut suht järkevää. Pientä sovellusta. Olen antanut siihen itselleni nyt luvan, kun ollaan paljon oltu mökillä ja siellä syöminen ilman jääkaappia ym on vähän vaikeampaa kuin kotona. Hyvin oon silti selvinnyt! :)

Salivehkeet valmiina tositoimiin.

Itsekuria ja päättäväisyyttä täytyy löytyä, että houkutuksista pääsee yli, repsahduksia ei tule ja treenit tehdään kuten on suunniteltu. Ruoat kannattaa tehdä valmiiksi kippoihin jääkaappiin, joissa ne lämmittää kun tulee kotiin ja ottaa evääksi kippoon mukaan esim töihin. Omasta mielestäni kaikki on oikeastaan ollut tosi helppoa. Se vaatii vaan sen kerran-kaksi viikossa kun tekee viikon ruoat valmiiksi. Salaattia ja kasvaksia preparoi jääkaappiin valmiiksi isompaan kulhoon, josta sitä nappaa aina aterialla tai laittaa pienempää rasiaan mukaan jos lähtee johonkin. Mulla itsellä on jossain vaiheessa ollut käytössä myös se kylmälaukku. johon saa kätevästi kaikki mukaan!

Suunnitelmallisuus on kaikessa helpottava asia. Itse suunnittelen viikon ruokailut etukäteen, käyn kaupassa kerran viikossa ostamassa kaiken tarvittavan suunnitelluihin ruokiin kerralla. Maitorahkaa, mehukeittoa jne, joita menee enemmän eikä mahdu kaappiin, käydään pienemmästä lähikaupasta sitten useammin. Kun ei joka päivä ole käymässä kaupasta jotain, ruokaan menee rahaa vähemmän, eikä tule ostettua mitään ylimääräistä esimerkiksi nälkäisenä, ja repsahtamisen riski on pienempi. Nälkäisenä ei missään nimessä kannattaisi mennä kauppaan! 

Mulla itsellä oli tuossa kerran viikossa kaupassa käynnissä aika paljon opettelemista, mutta ruokalistan avulla sekin helpottui. Aikaisemmin kävimme joka päivä kaupassa töiden jälkeen. Se myös kuormittaa jaksamista, vie aikaa ainakin sen puoli tuntia ylimääräistä päivässä ja useinkin sieltä tarttui mukaan lohta tai pihviä tai jotain, mitä juuri sillä hetkellä teki mieli.. Sallittua kuitenkin, mutta nälkäisenä sitä vaan ostelee kaikkea, vaikka jääkaappi olisi kotona puolillaan..

Kehityskuvat, painot ja mitat kannattaa olla ylhäällä heti aloittamisesta asti. Kuvia kannattaa ottaa vaikka 1-2kk välein, jotta tuloksia huomaa. Ei kuitenkaan kannata joka päivä silmät sikkurallaan tuijottaa kuvia, silloin stressaantuu liikaa koko hommasta. Paino kannattaa mitata vaikka 1-2 kertaa viikossa, aamulla vessassa käynnin jälkeen.

Iltapala.

TNT Trainerit on ollut mulle tosi hyvä apu pitää kaikesta kirjaa. Sinne saan laitettua painon, mitat ja päiväkirjamerkinnät salitreeneeistä. Mitoista ja painosita  tulee myös graafiset kaaviot sitä mukaa, kun paino alkaa laskea. ;) Pt:n tekemät salihojelmat tulevat suoraan tuonne, ja ne on näkyvissä siellä kokoajan. Puhelimeen on saatavilla sovellus, jonka kautta ohjelmat voi suorittaa suoraan tuonne, ilman paperilappuja ja kyniä mukana salilla. Suosittelen!  :)

En ole personal trainer enkä alan asiantuntija, puhun vain omista kokemuksistani. Ihanaa, jos näistä oli jollekin hyötyä, mutta jos epäröit, minulta saa kysyä mitä vain. Yritän vastata niin hyvin kuin osaan ja suinkin pystyn. Mun oma projekti on pahasti vielä kesken, mutta vielä jonain päivänä saan hehkuttaa sitä, että laihdutus on takana ja pääsen keskittymään kunnolla kovaa treenaamiseen ja kehonrakennukseen. Toki nytkin treenataan kovaa, mutta pääsääntöisesti rasvanpolttomielessä, mutta pikkuisen sivussa lihaksen takomista, etteivät kokonaan karise.. :)

Mukavaa treenisyksyä kaikille! Tsempatkaa toisianne ja auttakaa uudet lajin pariin tulijat ainakin alkuun. Niitä näin syksyn korvilla taas ilmaantuu ;) Aina kun nään uuden "eksyneen näköisen" kasvon salilla, itselle tulee usein mieleen se oma ensimmäinen kerta salilla, kun kaikki oli niin uutta ja pelottavaa ja ihmisiä oli kaikkialla.. Olo oli ihan oikeasti kun eksyksissä. Silloin olis ollut joku tuki tarpeen. :)